torstai 24. tammikuuta 2013

Digitaalisen asioinnin edelläkävijä

Viro on digitaalisen asioinnin edelläkävijä. Suurin osa asioita hoidetaan verkossa ja Tallinnassa on langaton nettiyhteys lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa.

Viron hallituksen kokoontumisia voi seurata reaaliajassa netissä ja äänestäminenkin sujuu verkossa.  Toimiipa siellä e-reseptikin. Toki meilläkin kokeiluja on. Virossa on myös e-koulu jatko-opiskelumahdollisuuksineen. Missä ovat meidät eet? Miten ihmeessä pariinkymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut Suomi tietoyhteiskunnaksi strategian jälkeen mitään. Laitteita kouluissa ja julkishallinnossakin on, mutta missä ovat uudet ideat ja innovaatiot. Ei pelkillä laitteilla ja vanhoilla työtavoilla ja organisaatioilla uutta synny. Selvityksiä ja työryhmiä toki riittää. Tietoyhteiskunnastakin. Milloinhan saadaan yhtenäistettyä ja standardoitua edes terveydenhuollon tietojärjestelmät. Onko jokaisen pakko keksiä pyörä uudelleen. Kannattaisiko ostaa digitaaliset palvelut Virosta.

Tänään on julkaistu Suomen kyberturvallisuusstrategia. Se määrittelee tavoitteet ja toimintalinjat, joiden avulla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Parveilua, pahoittelua ja testausta

Olin ilmoittautunut erääseen webinaariin ja samalta henkilöltä kun sain linkin, sain myös linkin sosiaalisen median asiantuntijoiden keskusteluryhmään, xTunesiin. Tietysti liityin siihen koska kuvittelin sitä tarvitsevani. Palvelu ohjaa tekemään parven eli keskusteluryhmän ja valitsemaan kiinnostuksen kohteita. Näin tein. Siellä sitten piti laittaa statuspäivitys ja kun en tiennyt laitoin kysymysmerkin. No, jopa tuli vastauksia huutomerkistä närkästykseen siitä, että kokeilu menee poskelleen kun tulee kaikenmaailman kyselyjä ja peräti viiteenkymmeneen sähköpostiin. Testini onnistui täydellisesti. Sain nopeasti selville, että tämä on yksi keskustelufoorumi monien joukossa ja sen kuka on aktiivinen. Jäinkö koukkuun. En. Poistin parveni eli keskusteluryhmän ja annan edelleenkin asiantuntijoiden keskustella ja ideoida keskenään.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tekniikka ja avoimet kurssit mullistavat opetuksen

Kaiken tämän oppimateriaaligate keskustelun jälkeen voi pohtia montako ammattikorkeakoulua tai yliopistoa Suomessa tarvitaan. Entä lukioita. MOOC -kurssit ja avoimet kurssit ovat yhä suositumpia, Suomessakin. Videostreemauksella ja podcasteilla voi lähettää luennon ties minne ja oppimisvideot korvaavat perinteisen lähiopetuksen. The American Interest Magazinessä on mielenkiintoinen artikkeli The End of the University as We Know It. Tekniikka mullistaa opetuksen.

Eilisen uutiset ja oppimateriaalit

Eilen oli Twitterissä vipinää oppimateriaaligaten myötä. Ennen opettajat käyttivät oppikirjoja ja opettivat. Nyt näyttää siltä, että kaikki haluavat tehdä omaa materiaalia sen minkä ehtivät ja sitten varjelevat materiaaliaan kynsin hampain, vaikka sata kollegaa olisikin oivaltanut jo samat asiat ja tehnyt samansisältöiset materiaalit. Jossain teetetään kokeneella opettajalla Moodle-kurssi ja sitten sitä opettavat upouudet opettajat. Jossain mietitään pienessä työryhmässä kurssimateriaalit ja kurssien sisällöt ja sitten niitä tulisi kaikkien käyttää. Kaikenmaailman powerpointit ovat kuitenkin luetteloita ja iskusanoja ja niiden perusteella on vaikea opettaa jos ei asiaa hallitse. Toki ne voi lukea läpi ja tämänhän opiskelijatkin osaavat, ihan itse. Välillä tulee tunne, että opettamista ja opettajan ammattitaitoa ja työtä ei arvosteta. Kuka tahansa kadunmies osaa sanoa mitä pitää opettaa ja miten. Pikku haaste vaan on siinä, että me oppijat olemme kaikki erilaisia. Ammattitaitoinen opettaja osaa ottaa tämän huomioon oli materiaali mitä tahansa.

Vielä vinkki virtuaaliopiskeluun ja sitten lisää vettä myllyyn Lindan erinomaisella visualisoinnilla avoimesta oppimateriaalista.

CC BY: Linda













tiistai 15. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Opetus on alkanut täydellä tohinalla ja syksyn kurssitkin on vihdoin arvioitu. Intra on jälleen uudistettu ja seuraavaksi lienee ulkoisten sivujen vuoro. Assarit copy-pasteavat tietoa vanhoista järjestelmistä ja likit on taas poikki. Kolme järjestelmää ja kaikki yhtä haasteellisia kun luotettavaa tietoa pitäisi löytyä ja pikaisesti. Plussaa tottakai, työllistäähän tämä.

Työstä puheen ollen. Montako kaupungin duunaria tarvitaan yhden uuden roskiksen tuomiseen bussipysäkille. Kolme! Roskis tuodaan pikkukuorma-autolla, apumies menee lavalle ja nostaa roskiksen kauhakuormaajan kuuppaan ja sitä kauhakuormaajaahan peruuttelee viiden metrin matkan se kolmas henkilö. En yhtään ihmettele, että keskustan jalkakäytävien lumityöt hoituvat hyvin verkkaisesti. Ei sitä joka kadulle työvoimaa riitä.

Nyt näyttää olevan oppimateriaaligate päällä. Opettajat ja OAJ sanasodassa oppimateriaalin jakamisesta. Keneltä vapaasti omaa oppimateriaaliaan jakava varastaa? Olen kuvitellut, että opettaja opettaa, ohjaa, opastaa ja kannustaa oppimaan.