maanantai 29. huhtikuuta 2013

Innosta, kannusta ja kommunikoi

Tänään eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb piipahti pitämässä innostavan yleisöluennon HAAGA-HELIAn Pasilan toimipisteen tupaten täydessä auditoriossa. Olipa meitä muutama verkossakin. Luennon teemana oli Suomi, Eurooppa ja maailma. Keskeisin ajatus oli se, että vierailla kielillä kommunikointitaito on paras pääoma alan opintojen lisäksi.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Oivallusta opinnäytetyöhön ja ohjaukseen

HAAGA-HELIAn ohjauksen päivän 11.4. teemana oli oivallallus ja opinnäytetyö.   

Jenni Ruokonen Elinkeinoelämän keskusliitosta puhui Oivalluksesta ja tulevaisuuden työelämän haasteista. Millaisia opiskelijoita tulisi työelämään valmistaa. Hän muistutti, että sekä  ICT-osaaminen että ympäristöosaaminen ovat kaikkia aloja koskevia asioita -  poikkileikkaavia. Työelämässä tarvitaan vuorovaikutustaitoja, verkosto-osaamista, oikeaa asennetta, laaja-alaisuutta ja  moniosaamista. Verkostoitumisella eli tekemällä yhteistyötä, haetaan uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja ongelmiin. Jos maailma on entistä enemmän verkostoitunut, niin koulussa pitäisi opettaa entistä enemmän tekemistä, uskallusta kokeilla, testata ja demota sekä erehtyä. Koulutus valmentaa (myös) ei-valmiiseen maailmaan. Sitä ovat yrittäjyys, uudistaminen ja pystyvyys. Luovuus on yrittäjämäistä asennetta: mahdollisuusajattelua, rohkeutta tarttua mahdollisuuksiin, kokeilemista, testaamista ja tarvittaessa uuden aloittamista. Voit itse päättää oletko I- vai T-tyyppi.


Oivallus-esityksessä todettiin myös, että olisi hyvä huomoida mikä voimavara oma henkilöstö on. Yritykset voisivat harrastaa koulutuksissa oman henkilökuntansa osaamista eli aina ei tarvita ulkopuolista kouluttajaa, omillekin voi maksaa. Lisäksi puhuttiin opettajan roolista. Opettaja on oppimisen asiantuntija/ohjaaja, ei niinkään opettavan tietosisällön haltija/välittäjä. Tiimityö ja yhdessä tekeminen pitäisi tuoda myös opettamiseen. Opettajat tarvitsevat sparrausta!

Toiminnallisesta opinnäytetyöstä ja sen mahdollisuuksista, ohjauksesta ja raportoinnin monista ulottuvuuksista puhui sosiologi Hanna Vilkka Tamperen yliopistosta.  Hänen mielestään on huolestuttavaa, että lukiossa tai toisella asteella pitäsi tietää mihin suuntautuu.  Kasvatustieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tarkeää, on vain peruskoulun ja lukion päästötodistus. Toiminnallisen opinnäytetyön ominaispiirteitä ovat: ammatillinen tekeminen, ammatillisen tiedon soveltaminen käytäntöön, tutkiva tekeminen, ammatillisen ja tutkivan tekemisen sanallistaminen. Vilkan ehdottaa, että kaivetaan opinnäytetyöhön opetussuunnitelmasta ne keskeiset käsitteet ja unohdetaan viitekehykset.

Opinnäytetyön teon haasteena se miten saa opiskelijan valitsemaan häntä motivoivan työn. Ohjaajan ei pidä vastata yhtään mitään miten työ rajataan. Opiskelijan pitäisi pystyä hahmottamaan mitä ja miten kannattaa toteuttaa. Mitä on tehty aiemmin voiko niitä hyödyntää oman työn rajaamisessa. Ohjaajalle vaikein työ on saada opiskelija tekemään kunnon taustatyö. Toimeksiantajan kanssa neuvotellessa ei pysty vastaamaan kysymyksiin mikäli taustatyö on tekemättä.  Taustakartoitus on itsensä myymistä.

Vilkka puhui myös siitä mikä on oman ammattialan mielekäs raportointitapa ja kertoi, että  Metropoliassa oli käynyt melkoinen osaamisen laadun parantuminen kun kaikissa opinnäytetöissä  osaamista tarvitse enää esitää A4:lla. Voisiko osaamista esitellä muutenkin. Omaa osaamista on myös osattava arvioida kriittisesti. Reflektointi on entistä tärkeämpää.Mitä opin ja mihin asiantuntijuus lähtee kehittymään. Tutkiminen liittyy opinnäytetyöhön siinä, että omasta päästä ei keksitä asioita. Pitää olla faktaa. Ei haluta tietää osaako tutkia, osaako teoreettisen viitekehyksen, vaan halutaan tietää miten tutkimuksellisia työvälineitä käytetään, jotta saadaan tai tuotetaan jotain uutta.

Ohjataanko työprosessia, tekstiä, jota tulee ulos vai taitoja, joka tulee ulos työprosessin takana. Epätoivoinen ohjaaja, jolla konteksti ei ole hallussa ohjaa tekstiä. Mitä teen kaikella tällä tiedolla ja tutkimuksilla ja suunnitelmilla - miten tehdään tulkinta eli mikä on olennaista. Oletetaan, että opiskelija osaa tulkita tietoa.

Toiminnallisen opinnäytetyön haasteita ovat osaamista lisäävän ja motivoivan aiheen löytäminen, aiheen, tuotoksen, tietoperustan ja tutkimuksellisen osuuden rajaaminen, yhteistyö työn eri osapuolten kanssa sekä eri osa-alueiden raportoiminen mielekkäällä tavalla. Viestinnällisen koulutuksen tulisi nivoutua entistä tarkemmin opinnäytetyöhön.

Iltapäivän esimerkeissä käsiteltiin opiskelijaa asiakkaana ja onnistumisen tarinoita opinnäytetöiden takaa. Nina Heiskanen vertasi opiskelijaa IKEAn asiakkaaseen, joka tietää heti kuka on henkilökuntaa ja keneltä voi kysyä neuvoa. Tuula Ryhäsen työpajassa pohdittiin mikä on onnistunut opinnäytetyö. Hän kertoi myös, että näistä onnistumisista on tulossa oma blogi viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden työpajassa.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Avointa matematiikkaa ja avoimia oppimateriaaleja

Ovatko oppikirjat ja oppimateriaalit jo muutaman vuoden kuluttua avoimia ja kaikkien saatavilla. Yläkoulun matematiikan kirjasarja on jo valmiina käyttöön ja muitakin on julkaistu. Tutustu Avoimet oppimateriaalit ry:n matematiikan kirjoihin. Ensimmäinen graafikoiden taittama Avioin matematiikka -kirjasarjan julkaisu Tilastoja ja todennäköisyyksiä on julkaistu avoimella CC BY 3.0 -lisenssillä.

Opettajat pohtivat usein tekijänoikeuksia ja lisenssejä. Lisätietoja opettajan tekijänoikeuksista ja Creative Commons lisensseistä.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Empaattista tiedon visualisointia ja tarinankerrontaa

Data sinänsä tai edes tieto ei tapa luovuutta vaan se muuttaa tapaamme kertoa tarinoita. Maailma muuttuu visuaalisemmaksi ja tiedon tai informaation visualisointi muuttaa perinteistä tiedonvälitystä. Dataa muokataan, suodatetaan, louhitaan ja yhdistellään. Tekniikka ja ohjelmointikielet mahdollistavat tiedon tehokkaamman hyödyntämisen ja sen muuttamisen informatiiviseksi. Onko vaarana se, että mitä ei voida mitata, jätetään huomioimatta. Puuttuuko tiedon hyödyntämisestä empatia ja tunteet. Ne ja tarinankerronta ovat paitsi osa elämää myös osa liike-elämää. 

Tietoa käytetään välineenä. Jotkut osaavat tehdä sen hyödyntämisestä mielenkiintoisempaa kuin toiset. Mobiililaitteilla voidaan hakea pysäkkikohtaisia aikatauluja ja selvittää reittejä määränpäähän. Sovellukset, kuten esimerkiksi Foursquare, hyödyntävät paitsi paikkatietoa myös yritysten  markkinointitarpeita. Käyttäjien suosittelut eli kirjautumiset yritykseen ovat yritykselle mainosta ja tämä taas voi tuoda etua palveluun kirjautuneille käyttäjille.  Erilaisten tietojen yhdistämisen sekä tunteiden ja empatian huomioimisen sisäistäminen palvelun suunnittelussa auttaa niin aloittavaa yritystä kuin jo asemansa vakiintunuttakin saamaan asiakkaat kiinnostumaan palvelusta ja sen avulla yrityksestä.

Data tarvitsee tarinoita ja tarinat pohjautuvat tietoon. Data on sisällään numeroita mutta kun siihen liitetään ominaisuuksia siitä tulee tietoa ja tarinankerronnalla informaatiota. Tietoa voidaan esitää lukujen ja tekstin tai powerpointien sijaan kaavioina, piirakkakuvioina tai kuvina. Infograafit, visualisoidut kaaviot ja grafiikat havainnollistavat tietoa. Tässä esimerkissä havainnollistetaan paikkatiedon hyödyntämisen historiaa. Toisena esimerkkinä on Petri Sunin visualisointi jääkiekkojoukkue SAIPAn kaudesta. Infograafeja voi tehdä esimerkiksi Visual.ly tai Infogr.am ilmaissovelluksialla.

Tiedon havainnollistamisessa kannattaa mennä nopeasti asiaan. Taulukoita ei kannata näyttää koska katsoja ei ehdi oivaltaa mistä on kyse. Pylväskaaviot ovat helpommin hahmotettavissa. Joskus visualisointi toimii ja joskus ei.

Lisätietoja: TechCrunch, Gigaom ja Cloudera

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pedagogiikkaa ja oppimisen uusia haasteita

Seminaaritunnelmaa ja mobiililaitteita
IT-kouluttajien tämän kevään Seminaarissa Sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet oli monta erittäin hyvää esitystä. Poimin tähän kaksi esimerkkiä.  







Anne Rongas esitteli AVO-hankkeen Avoimia oppimisreursseja ja kertoi avoimien oppimis-ympäristöjen moninaisuudesta, sisällöntuotannon helpottamisesta ja joustavoittamisesta. Sisältöjä voidaan jakaa 1) avoimesti (Khan Academy, TED), 2) valmiina koosteina (MOOCit esimerkiksi Courserassa), 3) media aineistoina tai sovelluksia voidaan jakaa ja tai antaa oikeuksia niiden käyttöön, 4) siten, että sosiaalinen media voi toimia jakamisen foorumina, 5) kuratoimalla (verkkosisältöjen näkyväksi tuomista) ja  6) henkilökohtaisina oppimisympäristöinä.

Kari Vatanen Mobiestä (Mobie on kuopiolainen yritys, joka on tehnyt 1995 asti verkkopalveluja ja digiviestintää) kertoi oppilaitoksille tehdyistä Mobie Zine -sovelluksista, jotka toimivat uudenlaisena oppikirjana, jota opettaja voi halutessaan muokata. Mobiilitekniikkan on viimevuosina muuttanut opetusteknologiaa. Haasteena on se, että sisällön tulee toimia kaikilla laitteilla. Nettisivuja luetaan yhä enemmän erilaisilla mobiililaitteilla. 2012 lopussa Suomessa oli 520.000 tablettia ja älypuhelimia peräti 3 miljoonaa. Mobie Zine on perusta on julkishallintoon html5:lla toteutettu uudenlainen verkkolehti, joka toimii kaikilla laitteilla. Sisällöin tuotanto on helppoa ja ajasta ja paikasta riippumatonta. Lähiaikoina julkitetaan onEdu.fi -portaali. Siellä tarjotaan avoimen materiaalien tuottajille julkaisukanava.

Hyviä esityksiä oli paljon muitakin ja niistä tarkemmin IT-kouluttajien sivustolta.









sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Sosiaalista mediaa Virusta

Viru hotellin 23. kerroksen KGB-museo antaa hyvän kuvan siitä miten huikeita innovaatioita ja teknologiaa on hotellivieraiden kuunteluun ja kuvaamisen käytetty. Esillä on neuvostoajan sosiaalista mediaa rautaesiripun takaa. Osa laitteista on kaikessa kiireessä jäänyt paikalleen koska ne eivät ole ihan mobiililaitteita. Eikä tästä ole aikaa kun reilut parikymmentä vuotta. Kannattaa käydä katsomassa.

Tallinna Viru hotellin huipulta
Kuvaaminen kielletty










Kuvaaminen kielletty - nyt luvallista
















Liian painavia mobiililaitteita

Haasteellista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta

Olin pari päivää IT-kouluttajien järjestämässä seminaarissa Tallinnassa. Seminaarin teema oli tänä vuonna sosiaalisen median pedagogiikka ja oppimisen uudet haasteet. Vierailu Tallinnan yliopistossa avasi silmiä siitä, millaisin tiikerin loikin Viron tietojenkäsittely edennyt niin perusopetuksessa, yliopistossa kuin yhteiskunnassakin. Seurasimme Tallinnan yliopistolla kahta hyvää ja mielenkiintoista esitystä tietotekniikan opetuksesta ja sen haasteista. Virossa on muuten avoin wlan itsestään selvyys.

Tässä kännykkäni Panorama-sovelluksella otetussa kuvassa on osa seminaarin osallistujista.

Ohjelmassa oli vahvasti esillä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman uudistaminen vaikka se ei sinällään seminaariohjelmaan kuulunutkaan. Seminaarissa esiteltiin myös vuorovaikutteista oppimateriaalia. Eipä ole pitkä aika kun kirjan korvikkeeksi tarjottiin romppuja. Nyt oppimateriaalituotantoyhtiöt puuhastelevat webissä ja ovat täpinöissään siitä, että opettajat voivat muokata materiaalia mieleisekseen.

Erilaisten esitystekniikoiden seuraaminen on seminaarien suola. Eräs luennoitsija piti luentonsa Adobe Connectin avulla. Hyvin valmisteltu esitys PowerPointeineen ja kuvineen toimi erinomaisesti. Ääni kuului ja otteissa näkyi, että ei oltu ensimmäistä kertaa asialla ja aikataulukin piti. Toinen esitys alkoi niin, että aikatauluun sovitun tauon sijaan esiintyjä kertoi, että hänellä on niin paljon asiaa, että esitykseen tarvitaan taukokin. Tarvittiinpa hieman seuraavankin esityksen aikaa. Hmmm. Eikö esitystä mitoitetakaan käytettävän ajan mukaan. Se varsinainen esitys oli sitten ryhmätyö. Mielenkiintoinen työ sinänsä. Mutta. Miksi ihmeessä opettajat esiintyjinä rakastavat ryhmätöitä tai miksi opettajat laitetaan tekemään ryhmätöitä. Luokassa se tietysti on ihan eri asia mutta olisin ehkä oivaltanut jutun jujun hyvästä esityksestäkin. Eräs esiintyjä oli niin innostunut aiheestaan, että itse esitystä oli vaikea seurata innokkuuden takaa. Eräässä esityksessä ilmeisesti haluttiin demota sitä, että esityksen puheosuuden voi pitää mistä tahansa, vaikka lenkillä ollessaan. Onnistuuhan se. Kuului toki. Ehkä kuitenkin kannattaisi mikrofonin päälle laittaa vaikka villasukka,  jotta tuulen suhina, liikenteen melu ja muut mukavat ylimääräiset äänet eivät kuuluisi niin selvästi. Tai ehkä olisi hetkeksi voinut pysähtyä jonnekin suojaisaan paikkaan, kokeilla ääntä ja odottaa palautetta. Kannattaa harjoitella oma esitys etukäteen. Tekniikkakin on hyvä kokeilla. Asiasta voi kertoa lyhyestikin.Tämä ei tarkoita sitä, että esitykset olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Kaikki esitykset olivat erittäin hyviä ja mielenkiintoisia. Niitä olisi kuunnellut pidempääkin.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Sosiaalista vuorovaikutusta verkossa

Maanantaina aloitamme Katin kanssa taas tiiviin somesession. Luvassa on pari intensiivistä viikkoa somessa Sosiaalinen media tutuksi -kurssin kanssa. Odotamme innolla millaisen ryhmän kanssa tällä kertaa tutustumme sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin. Kurssilla käytetään blogeja oppimispäiväkirjana. Viime syksyn ryhmässä oli joitakin sellaisia sosiaaliseen mediaan tutustujia, jotka kirjoittivat pari sanaa postauksiinsa ja vain muutamaan kerran koko kurssin aikana. Essee tai vaihtoehtoinen tehtäväkään ei kiinnostanut. Kurssimerkintä kyllä olisi kiinnostanut. Eipä siinä mitään, tutustuahan voi muutenkin kuin osallistumalla mutta opintosuoritusta on vaikea antaa jos ei voi todentaa mitä on oppinut tai mitä tehnyt. Keksipä eräs opiskelija poistaa bloginsakin ennen kuin ehdimme lukea edes viimeiset tehtävät. Ilmoittautuneita on paljon mutta todennäköisesti vain 30-40 aktiivista.

Olemme yrittäneet esitä helppoja ja yksinkertaisia työkaluja kurssillemme. Oppimispäiväkirjana ja opeblogina käytämme Bloggeria huolimatta siitä, että monella opiskelijalla on varma mielipide siitä, että WordPress on parempi. Makuasia. Oleellista on blogin perustamisen ja bloggaamisen helppous. Koska tämä ei ole blogin perustamiskurssi, kannatta keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että mietittäisiin mitä kaikkia hienoja vaihtoehtoja blogiini saankaan. Emme tee hienoa sisääntuloa sivustoa eikä muutakaan loistavaa visualisointia. Niihin voi sitten palata sitten kurssin jälkeen itsenäisesti. Blogialustana kurssilla voi toki käyttää vaikkapa Vuodatusta, Tumblria tai vaikkapa erittäin yksinkertaista Throwww -blogia. Voihan tässä käyttää vaikka wikiäkin. Blogin ja wikin ero kun ei nykyisin ole suuren suuri.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Some somee ja blogejakin

SULOP2013 -seminaarista jäi mieleen Jere Majavan oppi siitä, että sosiaalisen median palvelua valittaessa kannattaa aina miettiä mikä on kyseisen palvelun ansaintamalli eli millä palvelu rahoitetaan. Palveluiden sopimuksissakin on kaikkea mielenkiintoista. Entä kuka ne sopimukset oikeasti lukee tai ymmärtää. Sivustolta Terms of Service didn't read, saa vähän vinkkiä siitä mitä palveluissa on ja mitä ei. Täydellistä yksityisyyttä eikä tietoturvaa ei ole. Luottamus on oleellista. Niin ja opetuskäytössä palvelun tulisi aina sallia nimimerkit ja anonyymit käyttäjätilit. Toki open pitää tietää kuka on kuka mutta ei koko nettimaailman. Eipä niitä kursseja muutenkaan seiskassa julkaista. Entä kannattaako kaikki palvelut ottaa samalta palveluntarjoajalta. Mitä jos käyttöehdot muuttuvat tai palvelu loppuu.

Toinen asia on se, että olipa WordPress-blogipalveluna miten hyvä tahansa, niin blogiharjoittelussa tai kurssien oppimispäiväkirjoina kannattaa käyttää jotain blogiympäristöä, jolla pääsee heti työn touhuun eikä perusasioiden opettamiseen tai opiskelemiseen mene puolta päivää. Blogger on helppo ja sitä ei tarvitse asentaa koneelle. Vieläkin helpommalla pääsee esim. Throwww -blogipalvelulla. Perustat vain blogin ja aloitat bloggaamisen. Onhan näitä toki paljon muitakin, esimerkiksi Vuodatus.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kommentointia ja videojuttuja - kivaa

Toinen seminaaripäivä SULOP2013 -seminaarissa alkoi aktivoivalla aamuluennolla. Siinä hyödynnettiin Presemoa ja sekä kommentoitiin, keskusteltiin että arvioitiin edellisen päivän esityksiä. Presemo esimerkki oli erittäin hyvä. Palautetta ja ajatuksia kannattaakin kirjata heti tuoreeltaan.

Seuraavaksi olin valinnut Videoita ja tarinoita oppimisesta -työpajan. Sitä veti Satu Hakanurmi. Odotin työpajalta paljon. Hyviä vetäjän tekemiä käytännön esimerkkejä mitä tehdään miten ja miksi. Hän oli olettanut, että kaikilla on mukana iPad ja että iMovieta voidaan heti käyttää ja sitten vaan jakaannutaan ryhmiin ja tehdään homma. Hänen mielestään henkilökohtaiset laitteet motivoivat ja sitouttavat oppimiseen, opiskelu tulee osaksi arkea ja oppituntien ulkopuolelle.

Ja tässä sitten SWOT aiheesta. KIVAA (visuaalisuus muistin tukena), ONGELMIA (BYOD), MAHDOLLISUUKSIA (opiskelijat tekevät oppimateriaalin), UHKIA (yksityisyys). Dokumentoi, identiteetti, reflektoi ja mediataidot. Työpajassa esiteltiin kolme video-esimerkkiä: 1, 2 ja 3. Työpajan parista tai kolmesta tuotoksesta paras oli ennenkin videoita tehneen ja editoineen porukan Parhaan sämpylän metsästys. Miestäni videoiden tekeminen vaatii paitsi visuaalista silmää myös käsikirjoitustaitoa. Näitä "videoitahan" tulee tuutin täydeltä mikä powerpointilla tehtynä ja mikä milläkin vimpaimella. Huonoja still-kuvia ja tylsää musaa ja ah niitä fonttien ja värien kirjoa tekstityksessä. Hyvä esitys on edelleenkin hyvä esitys. Tehdään se miten tai millä välineellä tahansa.

Olisi kuitenkin kannattanut valita Pauliina Kupilan ja Jere Majavan työpaja: Press "Learn" to start -työpaja pelillisestä oppimisesta. Toisaalta Taina Joutsenvirran ja Liisa Myyryn Sulautuvat tenttikäytännötkin olisi ollut kiinnostavampi ja varmasti myös Yliopisto-opetuksen kehittäminen tukemaan työelämätaitojakin. No, elämä on valintoja.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Poika nimeltä Päivi ja pilvinautti jumppakerhossa

Helsingin yliopiston järjestämässä SULOP2013 - Sulavan opetuksen seminaarissa on tilaisuus ja oppia hyvistä sulautuvan opetuksen käytänteistä.

Anders Norberg (Umeå University) kertoi sulautuvasta opetuksesta erinomaisin esimerkein, 
aihealueenaan aika ja logiikka. Nordbergin mukaan  opetus ja oppimistilan sekä opetusajan ja oppimisajan välillä on nykyisin gappi. Enää ei opiskella luokkahuoneessa luentoja kuunnellen.
Is blended learning like a boy named Sue. F2F / Classroom (delivering the content, where?), Online (how to blend places?).

Jaakko Kurhila (Helsingin yliopisto) esitteli tietojenkäsittelytieteen laitoksen MOOCia ja puhui myös hype-MOOCeista ja vähän statistiikastakin. Esimerkiksi Courseran erään kurssin aloitti 62.000 opiskelijaa ja vain 127 suoritti sen. Hype-MOOCien tehtävä tai business ehkä tulee olemaankin lahjakkuuksien löytäminen. HY:n MOOCissa Learning Analyticsin avulla voidaan ennustaa ne, jotka ovat vaarassa pudota kurssilta.

Jere Majava (Helsingin yliopisto) paimensi pilviä ja arvioi sitä miten ilmaispalvelut soveltuvat opetukseen. Jere antoi pilvinautin muistilistan: mikä palvelu oikeastaan on, onko meillä tai opiskelijoilla käytössä, käyttöehdot, mikä on palvelun ansaintamalli, tekeekö kaiken hyvin vai vain jotain, voiko liittää muihin palveluihin, onko vaihtoehtoja.

Jussi Linkola Metropoliasta kertoi heidän Vyyhti tutkimus- ja kehityshankeesta, sähköisitä jummappakerhoista, jotka oli tarkoitettu luvien alojen yrittäjille. Mielestäni heidän saliharjoittelun perusteet soveltuu hyvin myös opetukseen ja ohjaukseen. Tässä saliharjoittelun perusteet: 1. saliharjoittelun perusteet (facebook), 2. kestävyysharjoittelu (blogi), 3. lisäravinteet (rss ja tiedonhallinta), 4. voimaharjoittelu (google docs), 5. intervalliharjoittelu (twitter) ja 6. palautuminen (ajanhallinta).

Inga Jasinskaja-Lahti ja Taina Joutsenvirta (Helsingin yliopisto) esittelivät sosiaalipsykologian johdantokurssin (5 op) verkkovuorovaikutusta ja oppimistehtäviä massakurssilla (130 opiskelijaa). Kurssi oli Moodlessa: 10 luentoa (luentosali) + yksilö/ryhmä -verkkotehtävät (Moodle) + verkkotentti Moodlessa. Kurssilla oli 130 opiskelijaa. Kurssi oli jaettu kuuteen teemaan (1/vko) ja jokaiseen teemaan liittyy 1-2 viikkohtehtävää verkossa.

Ulla Kekäläinen ja Johanna Lammintakanen kertoivat mitä opittiin kun suurten opisekelijamäärien (652 opiskelijaa) opetus ja ohjaus sulautettiin verkkoon Itä-Suomen yliopistossa.  Moodlessa on opintokokonaisuuden (35 op) opintojakso. Jokaisen opintojakson jälkeen opiskelijoilta pyydetään palaute ja sitten annettiin heille palautteen palaute. Kun on paljon opiskelijoita, ei anneta henkilökohtaista palautetta, vaan yleistä palautetta. Heillä on myös käytössä sulautuva ohjaus  (ohjaus, neuvonta, tiedotus). HOPSit ja huhuilu-viestit (kerran lukukaudessa, onko päässyt opinnoissa eteenpäin ja keneltä voi pyytää apua). Moodle ja ConnectPro käytössä ja osa luentomateriaalista on tehty Adoben Presenterillä ja myös videoneuvottelutekniikalla ja videokamerallakin. Aikuisopiskelijat etsivät ajasta ja paikasta riippumattomia verkko-opintoja.

Minun opetuksessaniko olisi parannettavaa

Oivalsimme yksikkömme kehittämispäivänä, että muissakin ammattikorkeakouluissa pohditaan samoja asioita kuten Lindan visualisoinnista näkyy. Opetuksen laadun parantamista, kurssin läpäisyasteen lisäämistä ja valmistumäärien lisäämistä sekä luonnollisesti vetovoimaa, opintojen etenemistä ja valmistumista.












Ratkaisu on resurssit (CC BY: Linda). Yhtälö toki on melko haastellinen koska nyt samalla tuntimäärällä tehdään enemmän töitä. Osallistumme kaikki säästötalkoisiin. Ainakin opetushenkilökunta. Niin ja parhaat opetuksen asiantuntijat luonnollisesti ovat ne, jotka eivät opeta. Meillä on esitetty verkko-opetuksen auditointia ja laatukriteireitä ja ties mitä opetuksen laadun parantamiseen. Verkko-opetus on kuitenkin vain yksi kurssin toteutusmuoto, siinä kuin lähiopetus tai monimuoto-opetuskin. Opettajat ovat ammattilaisia omassa työssään.  Vaikka välillä tuntuu, että opetustaitoa vähätelläänkin. Olisko minun opetuksessani parannettavaa? Virtuaaliopetus on haasteellista jo sellaisenaan ja etenkin silloin kun työkalut eivät toimi. Jos verkko on hidas, niin se on opetuksen tukipalvelujen, it-palvelujen laatuongelma. Ei opettajan osaamisen puutetta. Kun työkalut vaihdetaan kesken lukukauden intensiiviviikon aikana, jolloin myös on opetusta, niin siinäpä on haasteita kokeneemmallekin virtuoosille, helpparissakin. Opetuksen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että opetusta ei mainita millään kolmesta sivustosta: ei ulkoisilla sivuilla, ei extrassa eikä intrassakaan. Asiakkaita ja opiskelua toki.

Mielenkiintoista on myös se, että samaa asiaa on pohtimassa ja kehittämässä useampi työryhmä, jopa saman yksikön sisällä. Parasta on se, että porukat eivät tiedä toisistaan. Verkko-opetuksen kehittämistä pohtivat nekin, joilla ei ole kokemusta verkko-opetuksesta eikä välttämättä verkko-opiskelustakaan. Verkko-opetuksen ensimmäinen edellytys on kunnon verkko-yhteydet. Seuraavaksi opetusta tukevat työkalut ja motivoituneet opettajat ja tietysti päämäärätietoiset opiskelijat. Opetus on vuorovaikutusta verkossakin.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Sosiaalista mediaa ja journalistin ohjeita

Julkisen sanan neuvosto on linjannut tiedotusvälineistön suhdetta sosiaaliseen mediaan. Eli onko yksityinen julkista ja onko Facebook ylipäätään julkinen lähde. Mediablogissa otetaan kantaa julkisuuden heikkouksiin. Mikä onkaan yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa ja kenelle. Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen yksityisen Facebook-päivityksen tekstin käyttämisestä siitä kertomatta tai lupaa kysymättä. Lehti ei siis rikkonut julkisen sanan neuvoston mielestä hyvää journalistista tapaa. Journalistin ohjeissa on koottuna journalistien ja julkaisijoiden näkemys eettististä periaatteista.

torstai 24. tammikuuta 2013

Digitaalisen asioinnin edelläkävijä

Viro on digitaalisen asioinnin edelläkävijä. Suurin osa asioita hoidetaan verkossa ja Tallinnassa on langaton nettiyhteys lähes kaikissa kahviloissa ja ravintoloissa.

Viron hallituksen kokoontumisia voi seurata reaaliajassa netissä ja äänestäminenkin sujuu verkossa.  Toimiipa siellä e-reseptikin. Toki meilläkin kokeiluja on. Virossa on myös e-koulu jatko-opiskelumahdollisuuksineen. Missä ovat meidät eet? Miten ihmeessä pariinkymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut Suomi tietoyhteiskunnaksi strategian jälkeen mitään. Laitteita kouluissa ja julkishallinnossakin on, mutta missä ovat uudet ideat ja innovaatiot. Ei pelkillä laitteilla ja vanhoilla työtavoilla ja organisaatioilla uutta synny. Selvityksiä ja työryhmiä toki riittää. Tietoyhteiskunnastakin. Milloinhan saadaan yhtenäistettyä ja standardoitua edes terveydenhuollon tietojärjestelmät. Onko jokaisen pakko keksiä pyörä uudelleen. Kannattaisiko ostaa digitaaliset palvelut Virosta.

Tänään on julkaistu Suomen kyberturvallisuusstrategia. Se määrittelee tavoitteet ja toimintalinjat, joiden avulla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus.

Opettajuutta, oppia ja innovaatioita

Mitä suomalaisesta koulutuksesta ja peruskoulusta voi oppia. Tästä lisää Sahlbergin Pasin Educational Lessons from Finland ja TEDxEast luennossa. Suomi pärjää hyvin myös Forbesin 10 Best countries for Business -listalla.  Meillä on tekniikkaa mutta miten sitä käytetään. Pitääkö jo opettaa yhdessäoloa ja kommunikointia virtuaalivuorovaikutuksen sijaan. Paras luovuuden ja innovaatioiden este on liiallinen standardointi. Meillä on sekä erilaisia oppijoita että opettajia eikä kaikkea voi mitata rahassa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus muuttuu ja niinpä jokainen amk saneeraa kilvan. Kyamkissa, poikkeuksena muihin, vähennetään johtajia ja laitetaan heidät opettamaan.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Parveilua, pahoittelua ja testausta

Olin ilmoittautunut erääseen webinaariin ja samalta henkilöltä kun sain linkin, sain myös linkin sosiaalisen median asiantuntijoiden keskusteluryhmään, xTunesiin. Tietysti liityin siihen koska kuvittelin sitä tarvitsevani. Palvelu ohjaa tekemään parven eli keskusteluryhmän ja valitsemaan kiinnostuksen kohteita. Näin tein. Siellä sitten piti laittaa statuspäivitys ja kun en tiennyt laitoin kysymysmerkin. No, jopa tuli vastauksia huutomerkistä närkästykseen siitä, että kokeilu menee poskelleen kun tulee kaikenmaailman kyselyjä ja peräti viiteenkymmeneen sähköpostiin. Testini onnistui täydellisesti. Sain nopeasti selville, että tämä on yksi keskustelufoorumi monien joukossa ja sen kuka on aktiivinen. Jäinkö koukkuun. En. Poistin parveni eli keskusteluryhmän ja annan edelleenkin asiantuntijoiden keskustella ja ideoida keskenään.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tekniikka ja avoimet kurssit mullistavat opetuksen

Kaiken tämän oppimateriaaligate keskustelun jälkeen voi pohtia montako ammattikorkeakoulua tai yliopistoa Suomessa tarvitaan. Entä lukioita. MOOC -kurssit ja avoimet kurssit ovat yhä suositumpia, Suomessakin. Videostreemauksella ja podcasteilla voi lähettää luennon ties minne ja oppimisvideot korvaavat perinteisen lähiopetuksen. The American Interest Magazinessä on mielenkiintoinen artikkeli The End of the University as We Know It. Tekniikka mullistaa opetuksen.

Eilisen uutiset ja oppimateriaalit

Eilen oli Twitterissä vipinää oppimateriaaligaten myötä. Ennen opettajat käyttivät oppikirjoja ja opettivat. Nyt näyttää siltä, että kaikki haluavat tehdä omaa materiaalia sen minkä ehtivät ja sitten varjelevat materiaaliaan kynsin hampain, vaikka sata kollegaa olisikin oivaltanut jo samat asiat ja tehnyt samansisältöiset materiaalit. Jossain teetetään kokeneella opettajalla Moodle-kurssi ja sitten sitä opettavat upouudet opettajat. Jossain mietitään pienessä työryhmässä kurssimateriaalit ja kurssien sisällöt ja sitten niitä tulisi kaikkien käyttää. Kaikenmaailman powerpointit ovat kuitenkin luetteloita ja iskusanoja ja niiden perusteella on vaikea opettaa jos ei asiaa hallitse. Toki ne voi lukea läpi ja tämänhän opiskelijatkin osaavat, ihan itse. Välillä tulee tunne, että opettamista ja opettajan ammattitaitoa ja työtä ei arvosteta. Kuka tahansa kadunmies osaa sanoa mitä pitää opettaa ja miten. Pikku haaste vaan on siinä, että me oppijat olemme kaikki erilaisia. Ammattitaitoinen opettaja osaa ottaa tämän huomioon oli materiaali mitä tahansa.

Vielä vinkki virtuaaliopiskeluun ja sitten lisää vettä myllyyn Lindan erinomaisella visualisoinnilla avoimesta oppimateriaalista.

CC BY: Linda













tiistai 15. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Opetus on alkanut täydellä tohinalla ja syksyn kurssitkin on vihdoin arvioitu. Intra on jälleen uudistettu ja seuraavaksi lienee ulkoisten sivujen vuoro. Assarit copy-pasteavat tietoa vanhoista järjestelmistä ja likit on taas poikki. Kolme järjestelmää ja kaikki yhtä haasteellisia kun luotettavaa tietoa pitäisi löytyä ja pikaisesti. Plussaa tottakai, työllistäähän tämä.

Työstä puheen ollen. Montako kaupungin duunaria tarvitaan yhden uuden roskiksen tuomiseen bussipysäkille. Kolme! Roskis tuodaan pikkukuorma-autolla, apumies menee lavalle ja nostaa roskiksen kauhakuormaajan kuuppaan ja sitä kauhakuormaajaahan peruuttelee viiden metrin matkan se kolmas henkilö. En yhtään ihmettele, että keskustan jalkakäytävien lumityöt hoituvat hyvin verkkaisesti. Ei sitä joka kadulle työvoimaa riitä.

Nyt näyttää olevan oppimateriaaligate päällä. Opettajat ja OAJ sanasodassa oppimateriaalin jakamisesta. Keneltä vapaasti omaa oppimateriaaliaan jakava varastaa? Olen kuvitellut, että opettaja opettaa, ohjaa, opastaa ja kannustaa oppimaan.