maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mobiilisti oppimassa erilaisuutta

Osallistuin erääseen mobiilioppimisen seminaariin loppuviikosta. Seminaarissa oli peräti kolme mobiilioppimisesta väitöskirjaa tekevää opettajaa. Puhuttiin paljon oppimismenetelmistä ja pedagogiikasta mutta kuitenkin tekniikkaorientoituneesti. Jos laitteet pudotetaan pelistä pois ja tarkastellaan oppimista tai opetusta sinänsä, niin miten se eroaa Sokrateen tai Platonin opetuksesta tai siitä, että kuulen mielenkiintoisen luennon ja kerron siitä kaverilleni. Olet sitten m-, i- tai e-orientoitunut ja vaikka ajattelumme ja oppimiskykymme on kehittynyt, niin aivot toimivat edelleen samalla tavalla. Vai toimivatko. Mitä on tapahtunut elinikäiselle oppimiselle tai hiljaiselle tiedolle (tacit knowledge). Yritysmaailmassahan tämä on arkipäivää mutta onko se myös tutkimuksissa.

Mobiilioppimista
Eri-ikäiset ja erilaisen kokemustaustan omaavat osallistuvat rikastuttivat seminaaria ja ajatteluamme opetuksesta. Mielestäni seminaarin mielenkiintoisin kysymys oli se, että pystyvätkö vanhat ohjelmoijat ohjelmoimaan mobiililaitteisiin vai tarvitaanko vain Photoshop-taitoisia ohjelmoijia? Mihin se maailma muuttuisi, jokainen sukupolvi haluaa keksiä pyörän aina uudelleen tai ainakin muotoilla sen, vaikka käyttötarkoitus ja -tapakaan ei paljoa muuttuisi. Haloo. Ohjelmointikin on kielitaito ja uusia kieliä voi oppia jos on kielipäätä ja ylipäätään halua oppia uutta. Taidot ja tiedot pirstaloituvat ja kokonaisuuden hallitsijoista alkaa kohta olla huutava pula. Sitä paitsi niitä vanhoja sovelluksia ja ohjelmia käytetään vielä vuosia ja jonkunhan niitäkin täytyy osata ylläpitää. Arkirealismia on se, että kaikki ei muutu hetkessä. Tähän vaikuttaa paitsi raha myös poliittiset päätökset.



Opiskelua mobiiliryhmässä
Jos kaikki nähdään kuvina niin, näyttääkin siltä, että tätä menoa nyky-yhteiskunnasta syrjäytyvät, niin auditiiviset kuin kinesteettisetkin. Tämä vaara olisi hyvä huomioida niin opetuksessa kuin käyttöliittymäsuunnittelussakin. Opeta sisältöä ja unohda tekniikka, sehän on vain apuväline opin perille menossa. Kaikki jossain oppilaitoksessa opettavat tietävät, että opetuksen tulee tapahtua opetussuunnitelman mukaisesti. Toki vapaa sivistystyökin on olemassa. Erityisyyteen ja erilaisuuteen tutustuminen voisi tehdä terää. Diagnooseja ja oppimisen haasteita löytyy pilvin pimein ja sama opetusmenetelmä ei sovi kaikille. Minäkään en opi samalla tavalla kuin ikäiseni kollegat tai kollegat yleensä tai suomalaiset yleensä tai kotikaupunginosani ihmiset yleensä. Yleistäminen ja leimaaminen ei sovi diagnooseihinkaan. Emme siis vielä ole ohjelmoitavia robotteja.

Ei kommentteja: