keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kaupunki kaupungissa

Englanninkieliset termit ovat vallanneet esityskalvot ja juhlapuheet. Tässäpä lyhyt oppimäärä suomalaiseen ammattikorkeakouluarkeen.

Bachelor-tutkinto = tradenomi
InfoShare = yksikkökokous joko koko yksikön tai toimipisteen
TownHall meeting = yksikön esimies piipahtaa kampuksen henkilöstöhuoneessa
Action Plan = tarttis tehdä jotain
Tiko Great Case Award = tietojenkäsittelyn koulutusohjelma jakaa kuukauden opettajatunnustuksen
Graduation-project = ei suinkaan graduja, vaan johtoryhmän tekemää opintojen ja opinnäytetyön ohjausta eli syrjäytymisen ehkäisyä
Leaders Forum = koulutusohjelmajohtajien kokoontuminen
Yammer = opettajat harjoittelevat somessa englannin kielellä kommunikointia

Meiltä valmistuu tradenomeja ja opetamme suomeksi mutta kaikissa esityskalvoissa puhutaan Bachelor -tutkinnoista. Meillä oli ennen koulutusohjelmakokous, joka on nyt InfoShare. Action Planit on arkipäivää ja uuden OPSin haasteet on huomattu, mutta vanhaa ei kukaan tunnu muistavan. Meillä jaetaan Great Case Awardeja. Näyttäpä jotkut opettajat kommunikoivat kokonaan englanniksi. Lieneekö tavoitteena kansainväliseen businekseen siirtyminen.

Niin ja nyt on sitten jo TownHall meetingit. Mahtavaa päästä oikein pääkaupungin kaupungintalolle! Vai mennäänkö peräti Viipuriin, Pietariin, Tallinnaan tai Tukholmaan. Ai jaa, se onkin henkilöstöhuone. Hmm, onkohan sitä edes tarkoitettu opettajille. Onkohan vielä jotain in English sanomatta eller på svenska. Virallisesti kaksikielisessä maassa voisi olla fiksua kommunikoida myös toisella kotimaisella ja onhan meillä toki saamikin. Juu ja johdolla on Graduation -projekti. Ei meillä tehdä graduja mutta valmistutaan kyllä. Upeata, että osaamista löytyy.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ja taas yksi naama kirjassa

Jippii. Mielenkiintoista seurata sosiaaliseen mediaan tutustumista kurssillamme. Kun tehtävänä on esitellä sosiaalisen median sovelluksia, niin saamme niukkasanaisia mielipiteitä muutaman suositumman sovelluksen käytöstä. Onneksi sentään niitä eikä linkkejä Wikipediaan. Toisten postauksia ei lueta. Sen osoittaa seitsemän Facebook esittelyä, kuusi LinkedIniä ja Twitteriä. Opiskelijat eivät ole sosiaalisia somessa. Kaikki eivät edes halua koska haluavat pitää työminän privaatista erillään ja kolmatta persoonaa ei haluta luoda. Ymmärrettävää. Toki kurssilla on loistavia kirjoittajia ja somessa sujuvasti omalla nimellään esiintyviäkin, joiden tekstiä on ilo lukea.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Lempäälässä - tuskinpa

Näitä kaikenmaailman somepalveluja on pilvin pimein ja niissä tietysti eri salasanat. Jouduin tänään nollaamaan salasanani eräässä suositussa somepalvelussa, jota itse käytän aniharvoin. Sain ilmoituksen postiini, että salasanavaihtoni on tapahtunut Lempäälässä. Ähäkutti. Eipäs ollutkaan. Enkä ole Tampereellakaan käynyt pariin vuoteen. Pitäisikö.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Ammattikorkeakoulutus uudistuu loppuuko aikuiskoulutus

Ammattikorkeakouluja ja rahoitusta uudistetaan. Vastaisuudessa perusrahoitus (opiskelijamäärä ja suoritetut tutkinnot, hankkeet) ei olisikaan rahoituksen perustana, vaan tutkinnot ja 55 op/vuosi. Toivottavasti 55 opintopisteen vuosivaatimus ei aiheuta sitä, että työn ohella opiskelu olisi mahdotonta. Joutuvatko ammattikorkeakoulut pohtimaan kannattaako aikuiskoulutusta järjestää. Mielenkiintoinen kysymys on se, miten rahoituksen uudistus tukee paremmin koulutuksen tavoitteita ja parantaa opetuksen ja tutkimuksen laatua. Eikö laatuvaatimuksia jouduta laskemaan, jotta saadaan enemmän suorituksia. Entä mittaako tutkinto tulevaisuudessa tämän hetken osaamista vai onko tarkoitus oppia jotain uutta.

Ymmärrän toki sen, että opintotuen perustana on tietty opintopistemäärä mutta miksi vaatia vastaavaa opintosuoritusta myös niiltä, jotka opiskelevat työn ohella ja ilman tukea. Hehän tekevät kaksinkertaisen työpäivän kokopäiväisesti opiskeleviin verrattuna. Eikö siitä pitäisi palkita. Onko poliittisilta päättäjiltä unohtunut elinikäinen oppiminen ja työmarkkinakelpoisuuden ylläpito. Tarvitaanko ammattikorkeakouluja.

torstai 18. lokakuuta 2012

Opetusta ja oppeja videolta

Opetusvideot tulevat rytinällä. YouTube on esitellyt 10 video-opetuksen gurua. Tässä on haastetta meidän vaatimattomille virityksille. Verkko-opetukselle, tenttilaboratorioille ja perinteiselle opetukselle. TED-Ed videoita YouTubesta ja tietysti Khan Academy tarjoavat lukemattoman määrän opetusvideoista melkein mistä tahansa.

Ei oo tietoo - ihan sama

Aloitimme tällä viikolla Sosiaalinen media tutuksi -virtuaalikurssin, johon ilmestyi paikalle vain kolmasosa opiskelijoista. Hämmästyttävää on ollut se, että osa ilmoittautuneista ei ole valmis olemaan sosiaalinen verkossa. Toki tarjosimme kurssilla tirkistelyvaihtoehtoa perinteisen kirjallisen tehtävän muodossa mutta siinäkin taitaa olla liikaa työtä. Tällä viikolla olen oivaltanut, että sosiaalinen media on monelle vain naamakirja ja että kaikki eivät enää osaa edes googlata. Jos ei tietoa ole Facebookissa tai Wikipediassa, niin sitten sitä ei löydy. Tässäpä sitä tietoyhteiskuntaa, johon ollaan oltu matkalla jo toistakymmentä vuotta. Eipä ole kaukana sekään aika kuin hyvin nettihaun osaavat mielsivät itsensä tietojenkäsittelyn ammattilaisiksi. Google Haminassa näyttää tältä. Tietoa on.

torstai 4. lokakuuta 2012

Sosiaalinen media tutuksi

Parin viikon päästä alkaa Katin kanssa yhdessä pitämämme kurssi, jossa tutustutaan sosiaaliseen mediaan ja sen mahdollisuuksiin vuorovaikutuksen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tällä kertaa onkin haasteita riittävästi, osallistujia on tuplamäärä edelliseen kertaan verrattuna. Luvassa on siis somen täyteinen loppuvuosi ja uusien käytänteiden ideointi.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Viestintä ohjaa opetusta

Joskus hämmästelen sitä intoa ja varmuutta mitä uusien järjestelmien tuominen oppilaitokseen tuo. Viestintä päättää ottaa tietyn merkkisen sähköpostin ja sen palvelut käyttöön ja unohdetaan pari pikku detaljia. Vaikka ensin se, että opiskelijat eivät yleensä käytä koulun postia tai sitten se, että opiskelijatietojärjestelmästä ei enää siirry opiskelijan omaposti koulun Moodleen. Tai että Moodlessa ei voi itse muuttaa postiosoitetta. Niin - ehkä sitten siirrymme blogitiedotukseen, facebookiin tai twitteriin viestinnän ja it-palveluiden hämmästykseksi.

Omppu opelle

Nyt sitten tiemme erkanivat. Minun ja Nokian, vaikka olenkin ollut uskollinen vuosikausia. Sain Lumiastani tarpeeksi perjantaina. Pariin viikkoon näyttö ei ole toiminut. Ei siis puhelinkaan. Olen saanut paljon hyviä ohjeita. Paras neuvo oli irrottaa akku. No, ihan niin blondi minäkään en ole. Vaihdoin iPhoneen. Täytyy kyllä myöntää, että se ei muotoilultaan pärjää alkuunkaan Lumialle ja toki on pari muutakin asiaa, joita jään kaipaamaan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Integraatiota ja ihmeitä

Jopa ammattikorkeassakin keskustellaan syrjäytymisen ehkäisystä. Mahtavaa. Asiasta puhutaan.  Vihdoinkin. Mutta missä asiantuntijat ja tutkimukset. Miksei näistä puhuta. Hyväksymmekö erilaisuutta. Vuodet erityisopetuksessa avarsivat silmiä ja oivallusta siitä, että syrjäytyminen alkaa usein jo paljon ennen korkeakouluopintoja. Kollegani Kaijan kanssa teimme välillä pieniä ihmeitä kannustaessamme opiskelijoita uuteen alkuun ja yhteiskuntaan integroitumiseen. Intoa ja inspiraatiota tarvittiin päivittäin. Onnistuimmekohan.

perjantai 31. elokuuta 2012

Tentti vai tehtävä

Pitääkö tentin olla valvotussa tilassa vai voiko sen tehdä kotona. Entä tarvitaanko tenttejä ylipäätään. Voisiko osaamisen osoittaa jollain muulla tavalla. Oppimistehtävillä tai projektitöillä kenties. Ehkäpä verkkotenteillä, joiden tulos on heti nähtävissä.

Tenttilaboratorio on tulossa kirjaston tiloihin. Tenttikoneissa pyörii vanhan Moodlen päälle rakennettu tenttisovellus. Se toimii niin, että tukihenkilö tekee tentin, opettaja tekee kysymykset tenttikohtaiseen kysymyspankkiin ja avaa tentin ilmoittautumisille. Sitten opiskelija varaa tenttiajan ja tulee tenttimään kirjastoon valvottuihin tiloihin. Siispä. Töttöröö. Tenttiä pukkaa, aina kun kirjasto on avoinna.

lauantai 25. elokuuta 2012

Gloriassa on kuusi transistoria

Ensimmäinen opetusviikko on takana. Oli vähän käynnistysvaikeuksia muutenkin kuin koneen kanssa. Salasana oli vanhentunut, läppärin akku väsähti ja näppikset irtoaa. Blogit, wikit, moodlet ja someilut sekä virtuaaliluennot ovat taas vahvasti arjessa. Ja uuttakin. Tenttilaboratorio.

Vanha opinahjoni on saanut purkutuomion. Nyt siitä on vain seinät jäljellä, jos enää niitäkään. Muistot. Martta, Heikki ja Sylvi ja ketä niitä opettajia olikaan. Koulukaverini Eeva-Riitta sattui paikalle kun kuvasin haikeana muistoja. Muistelimme, mennyt maailma ja me.

Katoavaa kansanperinnettä
Pedro ystäväni neuvoi opiskelemaan latinaa jottei Roomassa myytäisi halvalla. Hänelle oli tullut mieleen joitakin itseänsä korvaamattomiksi tunteneita ihmisiä hieman alemmas viime aikoina laskettaessa, maisen kunnian katoaminen. Sic transit gloria mundi. Niinpä. Gloriassa on kuusi transistoria. Pitäisi suunnistaa Eestiin lähiaikoina. Navigare necesse est.

torstai 16. elokuuta 2012

Työkengät lomatunnelmissa

Ken löytää kenkänsä
Maanantaina tulin intoa puhkuen lomalta ja kas kummaa, työpöytä oli taas vahattu lattiaan kiinni, kaikki piuhat irti koneista tai ainakin ristissä ja verkkoyhteydetkin pohtivat toimisivatko vai eivät. Kahviossa on taidetta talon tapaan, opettajien kenkiä. Sitä se remppa opehuoneessa teettää. Tulee niin hienoa, että pitänee mennä kenkäostoksille.

Loma meni taiteelle. Olin lomalla somestakin. Se oli yllättävän helppoa. Toki jäi aikaa tehdä  tuttavuutta Suomen vaarallisimpaan petoeläimeen - punkkiinkin. Menetin myös hyvän ystäväni, mökkinaapurin lampaan, joka oli aina valpas ja erinomainen rantavahti ja tiedottaja.
Sirkan taidenäyttely Tolkkisissa

torstai 14. kesäkuuta 2012

Voimauttavaa taidetta ja tapahtumia

Miina Savolaisen työ voimauttavan valokuvan parissa hoidollisesta näkökulmasta on uraa uurtavaa. Hyvösen lastenkodin lastensuojelutyö ja työn pohjalta syntynyt teos Maailman ihanin tyttö perustuu Italo Calvinon ajatuksiin keveydestä ja painosta ja sen tutkimisesta. Ammatillisuus on vastavuoroista ja ihmistyön ammattilaisilla on oltava kykyä asiakkaan dialogiseen kohtaamiseen. Voimauttavan valokuvan menetelmän täydennyskoulutuksen on käynyt jo 3000 sosiaali-, terveys- ja opetusalojen ammattilaista. Kuuntele Miinan haastattelu yle areenalta.










Ensi viikonloppuna (16.-17.6.) kannattaa käydä katsomassa Maailman ihanin kirjasto -työpajan tuotoksia. Näitä voi ihailla Designpääkaupunkivuoden Paviljongissa, Ullanlinnankatu 2-4 (Designmuseon ja Arkkitehtuurin museon välissä). Näyttely on avoinna la 16.6. klo 11-21 ja su 17.6. klo 11-18.

Helsingin juhlaviikkojen aikaan, 20.-31.8.2012, on Miina Savolaisen ja Aalto-yliopistosta valmistuvien voimauttavan valokuvan jatko-opiskelijoiden päättötyönäyttely, Lempeä katse 2. Näyttely on Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa (entinen Taideteollinen korkeakoulu) Lume-galleriassa ja Sampo-salissa,  Hämeentie 135 C.

Kesäkevennykseksi linkkaan Katin blogista tietoteknisen oivalluksen. Kuvaa tämäkin ja kenties voimauttavaa.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Urheilumarkkinointia ja urheilua

Luvassa on urheilukesä: jalkapalloa (EM 2012  Puolan ja Ukrainan isännöimänä), yleisurheilua (EM 2012 Helsingissä) ja Olympialaiset (Lontoossa). Tämä näkyy sosiaalisessa mediassakin. Vai näkyykö.
Lontoon Olympialaisia on mainostettu Sosiaalisen median Olympialaisiksi mutta sponsoreista
päätellen kyseessä on Facebook-kisat.

Facebookissa on Panasonicin Flag Tags, Samsungin sovellus Everyone's Olympic Games, Visan Cheer/Go World. P&G käyttää YouTubeakin ja kiittää äitejä. Mums/Moms -videolla on ollut jo reippaasti yli 4 miljoonaa katsojaa. Facebookissa on myös BP, samoin Brittish Airways, joka näyttää omivan  #HomeAdvantage hashtagin ja on varannut TagDef.comista, mutta ei vielä mutta ei vielä  wttrend.comista. BMW:llä on myös hastagi #GoldenBMW. BMW:tä voi seurata twitterissä ja tweetata @GoldenBMW. Toki BMW:llä on myös tavalliset web-sivut.

Omega luottaa twitteriin ja on YouTubessakin ja luonnollisesti Facebookissa. Omegalla on myös tavalliset websivut. Cadbury on Facebookissa ja heillä on virtuaalimarssi: tee ensin oma avatar ja marssi, kutsu kavereita Facebookissa ja tue olympiasankareita. CocaColalla  on Olympia-sivut ja kampanja on integroitu Facebookiin. Lisäksi CocaColalla on iPhone ja Android -sovellus. 

Lisää aiheesta Adam Vincenzinin ja Ragan's PR Daily blogeista.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tekniset ja sosiaaliset taidot

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella on YTM Anita Saaranen-Kauppisen sosiaalipsykologian alan väitöstilaisuus 8.6.2012 klo 12 alkaen.  Väitöskirja Käsitykset sosiaalisista taidoista tekniikan alalla tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Tutkimuksen mukaan Insinöörit arvostavat sosiaalisia taitoja, mutta teknisyys määrittelee heidän identiteettiään. Tutkimus osoittaa, että tekniikan alalla ”hyvä opiskelija” edustaa pitkälti perinteistä luonnontieteellistä ja teknistä insinööriyttä, kun taas ”hyvää työntekijää” pidetään pikemminkin yhteisöön sopivana ”hyvänä tyyppinä”, jolla on teknisen osaamisen lisäksi sosiaalisia taitoja. Väitöskirjan mukaan sosiaalinen taitavuus tekniikan alalla muodostuu sekä itsestään selväksi että kiistanalaiseksi asiaksi.

Eräs insinöörituttavani löysi väitöskirjan sivulta 177 seuraavan helmen: "Tulosteni mukaan sosiaalisten taitojen oppiminen on suurelta osin yksilön omasta ajattelusta ja motivaatiosta lähtöisin olevaa." Hän toteaakin, että tarvittiin vuosia kestänyt väitöstutkimus tulokseen pääsemiseksi! Ja jatkaa, että vastaavasti joku tekniikan ihminen voisi tehdä väitöksen aiheesta Käsitykset teknisistä taidoista sosiaalialalla ja päätyä yhteenvedossaan tulokseen: "Tulosteni mukaan teknisten taitojen oppiminen on suurelta osin yksilön omasta ajattelusta ja motivaatiosta lähtöisin olevaa." Näinhän se on. Jos ei ole motivaatiota, ei tapahdu oppimista oli ala mikä hyvänsä. Taidanpa tutustua tähän tutkimukseen tarkemmin. Motivoiduin.

Webinaareista vauhtia työelämään

Elämme webinaarien luvattua aikaa. Ensi viikolla, 12.6. klo 13 alkaen on Vauhtia työelämäyhteistyöhön -hankkeen online-seminaarin.  Online-semaarin tavoitteena on esitellä työelämälähtöisiä projekteja sekä uusia oppimisen ja opetuksen mahdollisuuksia.Tähän HAMK:in online-seminaariin voi osallistua Adobe Connectin välityksellä. Lisätietoja seminaarista.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Ohjauskompetenssi ja ohjaus

Vastasin tänään opinto-ohjausta koskevaan kyselyyn. Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitoksen opiskelija tekee gradua, jonka aiheena on ammattikorkeakoulujen aikuisohjaajien ohjausasiantuntijuus ja -kompetenssit. Kyselylomake pohjautuu Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) muotoilemaan kompetenssikehykseen, jossa määritellään ne tiedot ja taidot, jotka ohjaustyötä tekevällä olisi hyvä olla. Kyselyllä on tarkoitus selvittää kuinka tärkeänä vastaaja näkee kunkin ohjauskompetenssin ohjaustyön kannalta, ja kuinka nuo kompetenssit kuvaavat vastaajaa ohjaajana.

Yleensä en vastaa kyselyihin. Tällä kertaa päätin osallistua koska opinnäytetöiden ohjaajana tiedän miten hankalaa aineiston kerääminen joskus voi olla. Nyt odotan tuloksia suurella mielenkiinnolla ja sitä, että näiden tutkimustulosten perusteella todetaan varmasti, että ammattikorkeakoulujen ohjaajilla on kompetenssivajetta. Tämä varmasti johtaa taas uusiin koulutuksiin tai koulutusohjelmiin.  Muutama asia jäi kyselystä mieleen. Mielestäni aikuisten (= jo työelämässä olevien) ohjauksessa urasuunnittelu tai ammatinvalinnan ohjaus ei ole oleellista. Nämä sopivat toki toiselle asteelle tai lukioon.

Parisen viikkoa sitten tapasin islantilaisen opon, joka on koulutukseltaan psykologi. Hän kertoi ohjauksessa tärkeimmiksi asioiksi luottamuksen, kuuntelutaidon ja kyvyn myötäelää ongelmissa ja kannustaa omiin ratkaisuihin vaihtoehtoja esittämällä. Olen joskus pohtinut antaisiko opo-koulutus uusia vahvuuksia omaan ohjaukseeni. Tähän asti olen tukeutunut erikoispedagogiikkaan ja kasvatustieteisiin.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Tiedotus, ah tiedotus

Toimipisteessämme alkoi eilen remontti. Opettajien taukotilat laitetaan kesän aikana uuteen uskoon. Taukotiloissa on paitsi keittiö, wc, vaatenaulakot, postilokerot, neuvottelupöytä, sohvaryhmä, ja myös sisäkengät ja vaihtovaatteet.  Kuinka ollakaan, tiedottaminen unohtui työn tilaajalta. Olisimme toki siirtäneet kimpsumme ja kampsumme pois remontin tieltä mutta emme tienneet asiasta mitään. Kenkämme, naulakossa olleet vaatteemme, sateenvarjomme ja muut tarvikkeet ovat nyt koulun kahvion nurkassa yhdessä isossa läjässä. Eivätkä ne ole roskis- tai kirppiskamaa, ei alkuunkaan. Parasta on se, että erään koulutusohjelman pääsykoe on huomenna. Viitisensataa hakijaa näkee tämän kenkä- ja vaatevuoren ja saa tilaisuuden kuunnella remontin ääniä. Onkohan hyvä suunnittelu kallista vai valittiinko edullisin remonttifirma, jolla juuri nyt sattui olemaan aikaa.

Vankempi perusta

Tänään jatkoimme kehittämistä. Oleellisinta on perusasiat ja ne on oltava kunnossa. Koska työpaikat ovat erilaisia ja työpaikalla tapahtuu varsinainen työssäoppiminen, on oleellisinta vahvistaa perusasioiden hallintaa.

Opiskelijalla on oltava hyvät viestintä- ja kommunikointitaidot, kokonaisuuksia on hallittava eikä kielitaitokaan ole pahitteeksi (ruotsi, englanti ja ohjelmointi). Vankan perustan päälle on hyvä rakentaa omaa ammatti-identiteettiä. Asiakas on yritysmaailma, ei opiskelija. Alumnitoimintaan on hyvä kiinnittää huomioita. Mitä annettavaa meillä on alumneille. Alumneilla sitä vastoin on paljonkin annettavaa meidän opiskelijoille.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Tulevaisuutta Vierumäellä

Tänään ollaan oltu koko yksikön voimin, joka muuten on näköjään nimeltään ICT -koulutus ja -palvelut yksikkö, kehittämispäivillä Vierumäellä. Teemana on Creating the bright future - yhdessä uudistaen. Tulevaisuutta on mietitty koulutusohjelmaryhmissä ja yhdessä sekä luentosalissa, lenkkeillen, eränkävijän kierroksella, geokätköilyissä että muuten vain rupatellen. Paljon asiaa, oivalluksia ja mukavaa yhdessäoloa. Hetki sitten keskusteltiin motivaatiosta. Toiset motivoituvat työtovereista, toiset opiskelijoista, joku johtamisesta, joku onnistumisista ja joillekin innostus tuo virtausta, flowta. Mitä me sitten uudistetaan tai millainen tulevaisuus luodaan. Se ehkä selviää huomenna. Joka tapauksessa yksi muutosta ohjaava merkittävä asia on rahoitusperusteiden uudistuminen. Mutta miten.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Verkko-opetuksen hyvät käytänteet

Käsityötaidetta Islannista
Jaamme opettajien kesken verkko-opetuksen hyviä käytänteitä kerran lukukaudessa. Torstain tilaisuudessa oli kolmisenkymmentä kuulijaa ja osa heistä, kuin myös esiintyjistä oli verkossa. Päivin kanssa totesimme, että varmaan kahvitarjoilulla oli osuutta yleisömenestykseen. Virtuaalikahviakin oli toki tarjolla.

Tällä kertaa esillä olivat Moodle, ConnectPro, kyvyt.fi ja blogit erilaisten opetus- ja ohjauskäytänne-esimerkkien avulla. Kuulimme myös korkeakoulumme verkko-opetukseen liittyvistä suunnitelmista. Osaamista ja innovatiivisia verkko-opetusratkaisuja löytyy talon sisältä paljon, vaikka usein vinkkejä ja oppia haetaankin ulkopuolelta tai kuvitellaan, että meillä ei hallita verkko-opetusta tai sitä ei ole lainkaan.  Tanja ja Anja olivat hienosti sitouttaneet viestinnän opiskelijat blogikirjoittamiseen. Seija kertoi miten hän hyödyntää myynnin opetuksessa Moodlea ja ConnectProta. Helin esimerkkinä oli kyvyt.fi e-portfolion käyttö oppimistehtävien palautuksessa. Tietojenkäsittelyn monimuotokoulutuksessa taas hyödynnetään blogia ohjauksessa ja tiedotuksessa. HH:n esimerkkien lisäksi kuultiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston tavasta hyödyntää ConnectProta.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Arviointeja ja aamuja

Onpahan ollut vauhdikas viikko. Webinaareja, verkko-opetuksen hyviä käytänteitä, kahden virtuaalikesäkurssin aloitus, kokouksia, opinnäytetöiden arviointia ja muutakin arviointia. Unohdin yritysvieraankin kun en osannut katsoa kalenteristani aamutapaamisia. Sitten päivitin vielä jäykkäkouristusrokotuksen kun testasin espanjalaisen Manchego-juuston ja leipäveitsen yhteensopivuutta. Tikatuilla sormilla kirjoittaminenkin alkaa jo sujua. Vaan alegría ja allergia eivät sovi yhteen.

Luentopalautetta virtuaalisesti

Tiistai oli webinaarien luvattu päivä. Valitsin pohjoismaisen, Islannista isännöidyn NVL Distans and Nordinfo networks webinarin vaikka kotimaista verkko-opetustakin olisi ollut tarjolla, parinkin webinaarin verran. Islantilainen Hróbjartur Árnason isännöi seminaaria yhdessä Gröönlannissa olleen Barfuss Rugen kanssa. Tässä pohjoismaisessa etäopetuskeskusten luentosarjassa oli vuorossa Budabestissä työskentelevä brittiläinen Italiassa Product Service System Design -tutkinnon suorittanut Jenni Parker. Hän esitteli kirjaansa  Mobile Learning Toolkit. Tämä mobiilioppimisen projekti ja Jennin opinnäytetyö on toteutettu Afrikassa (Mobile Learning for Africa), jossa kännykkä on yleinen ja toimiva vaihtoehto webbiin verrattuna. Mielenkiintoisin asia tässä webinaarissa oli Jennin tapa tehdä pieniä kyselyjä joko puhelin äänestyksellä tai webin kautta. Tämä hoidettiin Poll Everywhere -sovelluksella.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Harmaata ja tuulista

Vuoret eivät Reykjavikissa ole suojaamassa tuulelta. Tuulee. Tänään tuuli niin kovasti, että en mennyt lähellekään rantaa sen jälkeen kun tulin kentältä. Vähän satoikin. Eipä hätää kun tietää, että Islanti on maa, jossa neljä vuodenaikaa voi olla saman päivän aikana. Onneksi ei satanut lunta. Kävin tunnin lenkillä kiertelemässä taidekauppojen ikkunoiden takana. Onneksi löysin täältäkin Eymundssonin. Jau! Kahvilan, jossa voi lukea (tai ainakin selailla) lehtiä ja kirjoja kahvin juonnin lomassa. Olin jo unohtanut miltä Reykjavikin lämmin vesi haisee. Mutta pikkuhiljaa tämä tuoksu alkaa tuntua kotoiselta. Piipahdin kirkossakin ja kuinka ollakaan siellä urkuri harjoitteli konserttia varten. Mukavan liikuttava yllätys.

Tyypillisiä pienkerrostaloja Reykjavikissa













Hallgrimskirkjassa turistit kuvaavat urkuria


















Hallgrimskirkja






























Aarikkaa, Iittalaa ja Marimekkoa


Reykjavikissa

Lentomatka Reykjavikiin oli tänään vähän pomppuinen. Ihmettelin miten nopeasti kenttähenkilökunta saa toisesta luukusta Akureyriin tulevien tavarat ulos ja toisesta Reykjavikiin menevien tavarat sisään. 15 minuuttia siitä kun kone oli laskeutunut se lähti matkaan uudelleen. Tähän ei kyllä Suomessa pystytä. Maisemia ei paljoa alkumatkan jälkeen tarvinnut ihailla. Pilvistä ja harmaata ja Reykjavikissa otti raikas tuuli vastaan. Harmi, että pipo ei tullut mukaan, sitä olisi tarvittu jo kentällä. Olin ajatellut kävellä hotellille reilun puolen tunnin matkan mutta ilma oli niin tuulinen, että päätin turvautua taksiin. Vanha papparainen ajeli ympäri kaupunkia ja tööttäili muulle liikenteelle. Lopulta minun piti näyttää kartalta minne mennään. Olikohan kuskilla varhaisdementia. Keskusta-alueella kuitenkin ollaan ja melko ison kadun varrella.


Taidetta ja tunnelmia

Käsityötaide
Tunnelmakuvia toukokuisesta Akureyristä.

Hotel Ibudirin pylväät ovat saaneet suojavaatteet virkatuista tilkuista ja pikku-ukoista. Tämä taidenäyttely on avoinna kesäkuun loppuun. Museoita ja muuta katsottavaa löytyy paljon. Akureyissa on taidemuseo, Akureyrin museo, David Stefanssonin museo, Sigurhaedir museo, Nonnahus ja Islannin ilmailumuseo sekä monta muuta mielenkiintoista paikkaa aina valas museosta alkaen. Onpa siellä Joulu puutarhakin.

Akureyri-Eyjafjördur Fjord on Islannin parhaita murtomaahiihto- ja laskettelukeskuksia. Kesällä voi golfata. Islannissa on peräti 65 golfkenttää ja niistä 15 on 18-reiän kenttiä. Akureyrissä pelataan 23-25.6. kansainvälistä Artic Open Golf kisaa yötä-päivää. Patikoidakin voi, pyöräillä, ajaa ilmaiseksi paikallisbusseilla, vuokrata auton, käydä katsomassa valaita, osallistua koskenlaskuun tai tutustua ihmeelliseen luontoon. Kun matkustat bussilla Akureyristä Reykjavikiin näet paljon enemmän kuin lentomatkalla.
















Akureyrarkirkja





























Goda ferd velkomin aftur - Safe journey welcome again

torstai 24. toukokuuta 2012

Virka daga


Tänään on tavallinen virka daga, fimmtudagur, siis torstai ja arkipäivä. Vaikka aamulla satoi, on ollut lämmintä ja puolipilvistä koko päivän. Tänään piipahdin paikallisessa ostarissakin. Verkko-opetusta on tullut pohdittua toden teolla. Saipa paikallinen laatupäällikkö minut vakuuttuneeksi siitä, että seminaareissa on aina oltava mukana tabletti-tietokone. Siinä voi sitten lueskella posteja tai näyttää muuten tärkeältä. Hän kertoi seminaarimatkastaan, jolla hän tunsi olleensa osa mennyttä maailmaa kun hän teki muistiinpanoja käsin.

Kaffi Ilmur - hyvä lounas seisovasta pöydästä


Alakaupungin ostos- ja kävelykatu ja jatkuva autoliikenne











Akureyrarkirkja (1940) on kaupungin symboli



















Kirkolta näkymä Eyjafjördurille

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Uusia ajatuksia ja pedagogiikkaa

Aamulla keskustelimme erään opettajankoulutuksen opettajan kanssa siitä miten he ovat hoitaneet sekä etäryhmät että lähiopetusryhmät samana ryhmänä. Etäopiskelijat käyvät yliopistolla pari kertaa lukukaudessa ja silloin on tärkeää, että lähiopetus (esimerkiksi taideopetus) tapahtuu niin, että molemmat ryhmät ovat yhdessä, Tämä auttaa ryhmäytymisessä sekä siinä, että pari- tai ryhmätöitä on myöhemmin helpompi tehdä olivatpa opiskelukaverit sitten missä tahansa. Keskustelimme myös Flipped Learningistä ja totesimme, että se voi sopia vallan mainiosti yliopisto-opetukseen mutta ei ehkä ihan perusopetukseen. Yliopisto-opiskelussa opiskelija on itse vastuussa tekemisistään mutta jos lapsi ei tee kotitehtäviä tai vanhemmat eivät valvo niiden tekemistä, niin miten ihmeessä sitten opetusvideoiden katselu kotona onnistuisi. Uutta pedagogiikkaa ei tarvita vaan taitoa olla läsnä, opettaa ja ohjata. Olen seurannut pohjoismaista webinaarisarjaa koulutuskeskusten etäopetusmenetelmistä. Eilinen webinaari jäi minulta väliin mutta aamulla sain henkilökohtaisen referaatin siitä mitä siellä oli esitetty. Eilinen esiintyjä oli tapaamani opettajankoulutuksen opettaja.

Tämän jälkeen kiiruhdin katsomaan matematiikan opettajaa ja tutustumaan hänen etäopetusesimerkkeihinsä. Saman opettajan kanssa esittelimme eilen opetusmenetelmiämme ja kurssejamme Moodlessa muille asiasta kiinnostuneille.

Sitten olikin vuorossa kalataloutta ja ryöstökalastusta. Uudesta Seelannista Auklandin yliopistosta  Christina Stringer ja Glenn Simmons esittelivät heidän tutkimukseensa perustuvaa dokumenttifilmiä, jossa paitsi kerrotaan ryöstökalastuksesta, kalastuskiintiöistä myös siitä miten osa saaliista heitetään takaisin mereen joko siksi, että kiintiöt ovat täynnä, tarkastaja on laivalla tai kaikkea kalaa ei olla ehditty käsitellä. Kalanjalostuslaivojen työntekijöiden olosuhteet ja kohtelu ovat verrattavissa entisaikojen orjatyövoiman käyttöön. Tässä projektissa on tehty yhteistyötä Akureyrin yliopiston taloustieteiden osaston kanssa.

Laatupäällikön tapaaminen avasi silmiä monessa suhteessa. Laatu on sitä, että opiskelijat ja työnantajat ovat tyytyväisiä. Asiaa tutkitaan paljon ja ongelmiin puututaan heti. Paikalliset yritykset ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyöhön yliopiston kanssa. Opiskelijoiden sijoittumista seurataan vielä viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Koska Islannissa on pulaa työpaikoista moni nuori muuttaa Tanskaan, Ruotsiin tai erityisesti Norjaan töihin. Monessa perheessä jompi kumpi vanhemmista käy ulkomailla töissä.

Tällä viikolla valitaan ulkomaiset vaihto-opiskelijat ja heitä onkin luvassa ennätysmäärä. Hakemuksia oli tullut nelisenkymmentä. Haasteellista on se, että englannin kielistä opetusta on hyvin vähän. Varsinkin nyt kun englannin kielinen tietojenkäsittelyn koulutusohjelma on säätösyistä lopetettu. Yliopistojen rahoitusta on vähennetty 25 %. Skotlannin yliopistosta on luvassa asiantuntija-apua etäopetuksen tehostamiseen ja tätä projektia on mahdollisuus päästä seuraamaan sivusta.

Olisiko innostavaa jos työhuoneesi ikkunasta avautuisi oheinen näkymä. Tämä on osa näkymää, joka aukeaa sekä opon että laatupäällikön ikkunasta. Muumit ovat kova sana Islannissakin.





Melkein kesä



Ihmeellistä miten vihreys tulee yhdessä päivässä ja yht'äkkiä narsissit ja tulppaanitkin kukkivat kilpaa voikukkien kanssa ja puutkin alkavat vihertää.























Erään paikallisen lukion penkkarit olivat vasta tänään.  Se näkyy ja kuuluu. Traktoriajelua ja ruusuja opettajille kotiin ja sitten sitä yleistä juhlintaa, lukulomaa ja valmistumista kirjoituksiin ja loppukokeisiin.




tiistai 22. toukokuuta 2012

Erilaista virtuaalisuutta

Aloitin päivän tutustumalla opintojen ohjaukseen. Paikallisella opolla on psykologin koulutus ja hän on se olkapää, johon nojataan ja jonka huoneessa itketään kun mies on merillä, rahat loppu ja yksin pitäisi hoitaa koti ja lapset ja ehtiä tehdä töitäkin, opiskelun ohella. Islannissa ei tunneta opintotukea, vaan opiskelijat ottavat opintolainaa tai tekevät töitä. Opo ei ilmoita lainkaan opiskelijoita kursseille tai katso mitä puuttuu opinnoista ja mitä ei. Tämän hoitaa joko opiskelija tai tiedekunta. Kun puolet opiskelijoista on aidosti virtuaaliopiskelijoita, niin useimmat soittavat opolle vasta sitten kun on todella hätä. Jotta saataisiin asiat aiemmin hoitoon, opo pyrkii nykyisin juttelemaan etäopiskelijoiden kanssa kerran kuukaudessa Skypellä, jos ei muusta niin säästä.

Tämän jälkeen käytiin kauppatieteellisessä läpi koulutusohjelmaa ja sitä miten etäopetus käytännössä hoidetaan. Opiskelijat käyvät opintojen alussa orientaatioviikolla yliopistolla ja oppivat talon tavat ja tietokonesysteemit. Tämän jälkeen he käyvät kerran lukukaudessa yliopistolla kuuntelemassa luentoja ja tenttimässä. Tietokonetentit tehdään aina valvotussa tilassa joko yliopistolla tai oppimiskeskuksissa, vaikka opiskelijat tekevätkin ne omilla koneillaan. Näin pystytään tarkistamaan, että tentissä on oikea henkilö. Islannissa on muuten kansainvälinen opetuksen laatua ohjaava ryhmä. Siinä on pari opetusalan asiantuntijaa Skotlannista, yksi Norjasta ja Tanskasta ja oliko joku Hollannistakin. Laatuun panostetaan ja paljon. Pudokkaille ehdotetaan hitaampaa opiskeluaikataulua. Ne, jotka huomaavat olevansa väärässä koulutusohjelmassa ohjataan toiseen paremmin sopivaan. Islannissa ole sitä ongelmaa, että haetaan opiskelemaan, jotta saadaan turvattua toimeentulo.

Esittelin erilaisia tapoja opettaa verkossa. Meillä hyödynnetään nettiä monipuolisemmin. Katin ja minun HH-some kiinnosti kovasti, samoin tikostartti sekä miten Moodlea hyödynnetään. Moodlen suhteen toimitaan samalla tavalla. Joillakin opettajilla on vain materiaali kurssilla ja joillakin on kaikki ominaisuudet käytössä. ConnectPro -luentotallenteet eivät valitettavasti toimineet. Yliopiston verkko ei pitänyt niistä.

Akureyri

maanantai 21. toukokuuta 2012

Mobiilia etäopetusta

University of Akureyri
Islannissa on sama etäopetuksen malli kuin joissain ruotsalaisissa yliopistoissa. Oppimiskeskuksia on ympäri maata ja niissä on tarjolla yliopisto-opintoja verkko-opetuksena. Näin saadaan opiskelijat pysymään kotipaikkakunnalla ja koko maa asuttuna. Samalla saadaan muuallekin kuin pääkaupunkiseudun yrityksille asiantuntijoita. Meillä Suomessa on ammattikorkeakouluja ja yliopistoja vaikka kuinka ja jokainen opettaa omalla reviirillään. Etäopetusta ei oikeasti ole kuin muutamassa oppilaitoksessa ja yhteistyötä on hyvin vähän. Tänään piti alunperin tavata myös skotlantilainen verkko-opetuksen asiantuntija mutta hän olikin sairastunut. Omasta oppilaitoksestani puuttuu myös tutkimuksen organisointi eli tutkimuskeskus. Tänään puhuttiin etäopetuksesta ja kansainvälisyydestä. Päivän mielenkiintoisin anti oli Nepalin eMission -ohjelmisto, jolla saa näppärästi nauhoitettua luennon ja sijoitettua sen Moodleen oikealle kurssille. Verkkoyhteydet toimivat loistavasti. Opinnäytetöiden arvioinnit ja blogit sujuvat jouhevasti etänäkin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Aikaero

Tänään opin, että Islannissa on peräti kolmen tunnin aikaero Suomeen verrattuna. Islannissa ei ole kesäaikaa. Kevätkin on lähes yhtä pitkällä.


lauantai 19. toukokuuta 2012

Tyritty on ja opittukin

Tein mielenkiintoisen matkan Viroon Türin  kukkamarkkinoille. Olin porvoolaisten ammattilaisten ja puutarhaharrastajien mukana tutustumassa kukka- ja kasvipaljouteen. Minulle uuteen oppimisympäristöön. Oli siellä moni muukin. Vuosi sitten samaan aikaan kukkivat kuulemma hevoskastanjat mutta nyt täytyi tyytyä tienvarsien voikukkaloistoon. Kevät on Virossakin parisen viikkoa myöhässä. Bussi oli kotimatkalla täynnä pensaita ja puita. Siinä kun muut pohtivat millaisia uutuuskasveja pihalleen löytävät minä mietin jaksanko kantaa ostokseni ja sopiiko kukkien värit muiden kukkien väriin tai mihin aikaan vuodesta ne kukkivat. En edes muista mitä juurakoita erehdyin ostamaan mutta nyt tiedän mistä löytyy punaisia kieloja tai halpoja tomaatin taimia.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Oppimisympäristöt opetuksessa

Tänään olin mukana sosiaalisen median työpajassa, jossa oli aiheena oppimisympäristöjen yleisesittely. Työpajaa vetivät Anne Rongas ja Kaisa Honkonen-Ratinen. Työpajassa oli esillä paitsi jaetut dokumentit myös oppimisen ja opetuksen muutoksen suunnat. Opettajien pohdinnassa esille nousseet keskeiset muutokset olivat yksilöitymisvaatimus, painetun aineiston vähenemin sekä se, että maantiede menettää merkitystä ja opetuksen paikkasidonnaisuus katoaa. Tästä mainittiin esimerkkinä SecondLife. Pohdittiin myös, että lukutaito muokkautuu kimppalukemiseksi. Tulevaisuuden oppimisympäristöihin on vaikea päästä käsiksi ja opettajillakin on erilaisia taitoja ja osaamistasoja. Onko niin, että vahvat kirjoittajat vahvistuvat entisestään.

Visuaaliseen toimintakulttuuriin siirtyminen paitsi mahdollistaa erilaisia toimintatapoja tuo haasteita niille, joilla ei ole visuaalista ajattelukykyä. Teknologiaa voidaan hyödyntää erilaisten oppijoiden opetuksessa. Anne kertoi, että visuaaliseen toimintakulttuuriin siiryminen mahdollistaa lukutaidottomien siirtymisen tietokoneiden käyttäjäksi.




perjantai 4. toukokuuta 2012

Anonyymia kyberkiusaamista

Virtuaalisella sosiaalinen media tutuksi –kurssilla on keskusteltu ja pohdittu sitä miten vaikeaa on keksiä postausaiheita tai kommentoida toisten blogikirjoituksia.  Aiheesta on keskusteltu paljon ja on havainnoitu blogikäyttäytymistä yleensä. On todettu, että anonyymisti on helppo kommentoida mutta omalla nimellä kommentointiin kynnys on korkea. Toisaalta joskus voi olla niin paljon uusia ja mielenkiintoisia tekstejä, että niitä ei ehdi kommentoida vaikka haluaisikin. Saattaapa bloggaaja pohtia, että lukeeko hänen blogiaan kukaan vaikka kävijätilastot osoittaisivat muuta.  Me suomalaiset olemme perinteisesti osanneet vaieta kaikilla kielillä, niin mihin se asia verkossakaan muuttuisi. Kommentoidaan vasta kun on riittävän painavaa asiaa tai postaus on provosoinut sopivasti. Kommenttien todettiin antavan uutta puhtia kirjoittamiseen.

Oletko sinä tai tuttavasi kirjoittanut verkossa jotain, josta on tullut riitaa kaveripiirissä tai töissä. Entä jos kateellinen (työ)kaveri laittaa jonkun kyseenalaisen postauksen eteenpäin tai vie sen pomolle ja aiheuttaa työkaverille potkut. On hyvä pohtia mitä kirjoitetaan ja miten kun eleet ja ilmeet eivät auta. Luemmeko ja tulkitsemme toistemme tekstejä avoimin mielin vai pahantahtoisesti.

Professori Annette La Greca on selvittänyt kyselytutkimuksilla Miamin murrosikäisiltä sosiaalisen ahdistuksen ja masennusoireiden ilmenemistä kiusaamisen seurauksena. Hän on tutkinut erityisesti kyberkiusaamista. Internet mahdollistaa anonyyminä pysymisen ja se madaltaa kiusaamiskynnystä sekä nolaamiseen perustuvaa kiusaamista.  La Greca luennoi 2.5. Turun yliopistolla: Peer victimization among adolescents.

Tällä Katin kanssa yhdessä vetämällämme kurssilla tuli kyberkiusaamista kommenttina mediassa ajoittain esillä ollut Elisan tarina, josta voi lukea Enkeli-Elisan blogista. Blogissa mm. Elisan isä, entinen koulukiusaaja,  purkaa ajatuksiaan kiusaamisesta, siitä selviämisestä ja tilanteen käsittelystä. Saipa eräs kurssilainen Elisan blogista keskustelua kavereidensa kanssa ircissäkin. Hän kertoi, että he keskustelivat pitkään aiheesta samalla jakaen omia tarinoitaan. Tässä on sosiaalisen median hyvä puoli. Voi tutustua syvällisemmin kavereihin ja saa keskusteltua kiperistäkin aiheista tässä ja nyt. Vaan onko kaikilla reaalimaailmassa keskustelukaveria tai edes virtuaalimaailmassa.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Onko lapsesi naamakirjassa

Lapsi valehtelee ikänsä päästäkseen Facebookiin ja sosiaalisen median palveluihin. On uskomatonta, että alle 13-vuotiasta suomalaisista lapsista neljänneksellä on Facebook-profiili. Kannustavatko vanhemmat valehtelemaan iän vai eivätkö he tiedä mitä lapset puuhaavat. Minne on unohtunut aikuisten kasvatusvastuu netin ja verkkoelämän suhteen. Entä suomalainen rehellisyys, oikean ja väärän tai sallitun ja kielletyn ero. Lainsäädännöllä ei Suomessa määritellä ikärajoja mutta Amerikassa näin tehdään. Useimmat sosiaalisen median palveluista ovat amerikkalaisia.  Lapsi ei ymmärrä sosiaalisen median sääntöjä eikä välttämättä sisältöäkään mutta ymmärtävätkö kaikki vanhemmatkaan. Vanhempien kavereiden tai tutun tuttujen päivitykset eivät varmasti ole sopivaa luettavaa lapsille kuvista puhumattakaan. Ei ihme, että lapsi löytää netistä jonkun hyväksikäyttäjän tai tulee kiusatuksi.  Varsinkin jos koko perhe seurustelee itsekseen oman tietokoneensa kanssa ja lapsi on oman onnensa nojassa netin pauloissa.  IRC- Galleriassa käräytetään ylläpidolle alle 12-vuotiaat. Pitäisikö Facebookissakin toimia samalla tavalla. Kannattaa lukea lapsista sosiaalisessa mediassa kertova Ylen artikkeli Mediakasvattajat: Facebook ei sovi pienille lapsille.

Tuttavani kertoi, että on toivotonta selittää 11-vuotiaalle ikärajojen tarkoitusta kun hänen kaverinsa saavat vanhempiensa tietämänä pelata K16-pelejä. Lapsi ihmettelee, että miksi minä en saa pelata kun toisetkin saavat. Tuttavani oli selvittänyt Facebookin käyttöä oman lapsensa luokalla. Hämmästyttävää kyllä, yli puolella on Facebook-profiili. Uskomatonta. Tuttavani kannatta Facebookissakin alaikäisten käräyttämistä. Ovatko sinun lapsesi Facebookissa tai oletko lastesi kaveri? Paraneeko lapsen itsetunto kun hän elää aikuisten maailmassa tai millainen identiteetti hänelle muodostuu.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Turusta tulevaisuuten

Mikä on oleellista opetuksessa ja oppimisessa. Laatu, tehokkuus ja kansainvälisyys vai kasvu, hyvinvointi ja yhteisöllisyys tai kenties tehokkuus, nopeus ja taloudellinen kannattavuus. Viikonlopun SKO-päivät Turussa tarjosi näkökulmia niin koulun muutoksesta, opetuksen haasteista, tulevaisuudesta kuin oppimisestakin.

Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori Turun yliopistosta piti viikonlopun mielenkiintoisimman luennon yhteisestä tulevaisuudestamme. On ymmärrettävä historiaa, jotta voi ymmärtää paitsi tätä päivää myös tulevaisuutta. Tulevaisuus ei ole kvartaali. Tulevaisuutta aliarvostetaan menneisyyden kustannuksella. On helppoa valittaa kuinka huonosti asiat ovat ja unohtaa se miten hyvinvointi on lisääntynyt. Sata vuotta sitten Suomessa elettiin keskimäärin huonommin kuin Romaniassa nyt. Sadan vuoden päästä osaamme ehkä korjata pikkuvikamme ja poistaa ongelmia. Tarvitaanko silloin vielä  lääkäreitä. Ennusteiden mukaan nyt syntyvät lapset elävät satavuotiaiksi ja tällä hetkellä puhutaan eläkeiän nostosta kokonaisella vuodella. Uutiset vääristävät käsityksiä ja niillä haetaan sensaatiota. Hyvät uutiset eivät jää historiaan.  Paratiisi on tässä ja nyt, ei menneisyydessä, vaikka downshiftaajat haluavatkin palata menneisyyteen, punaiseen tupaan ja omistaa perunamaan.  Kannattako pessimismiä lietsoa, jos ihmiskunta on selvinnyt tähän saakka, niin miksei selvittäisi vastaisuudessakin.

Tulevaisuuden tutkimuksen dosentti, VTT ja sosiologi Anita Rubin (Turun yliopistosta) puhui tulevaisuuden oppimisesta. Hän käsitteli etupäässä nykyisyyttä sekä sitä miten kehittää itseään ja tuotteistaa itsensä. Laadun ja tehokkuuden yhdistäminen on haasteellista. Ennen tiedettiin mitä huomenna vaaditaan. Mitä oikeastaan pitäisi osata kun sosiaalinen toimintaympäristö laajenee. Rooli ja identiteetti menevät helposti sekaisin. Identiteetti ei ole koskaan valmis, vaan se rakentuu koko ajan. Nuoret ovat markkinatalouden koelaboratorio. Onnistumista ja onnellisuutta mitataan rahatalouden arvoilla. Nyt koetaan, että on pärjättävä julkisesti ja arjesta on tulossa abstraktimpi. Ovatko Facebook-kaverit oikeita kavereita. Yksinäisyys lisääntyy. Todellisuus ja mahdollisuuden rajat hämärtyvät. Epäoleellisen viitteellisen tiedon merkitys kasvaa ja sille annetaan enemmän painoarvoa. Tieto ei perustukaan pelkästään tieteeseen vaan myös emootioon. Epäonnistuminen ei ole enää oppimisen motivaattori. Nyt ei anneta toista mahdollisuutta. Ajetaanko perusopetusta alas ja korvataan se etä- ja verkko-opetuksella.



Toisaalla Teemu Leinonen kirjoittaa blogissaan, että opettaja olet designeri. Tulevaisuuden pohdintaa siinäkin. Hämeenlinnan ITK-päivien pedagogista roolipeliä viime viikolta, mukana ehkä muutama opettajakin. Seurasin peliä Bambuserista.  Entä robot futuren efektit ja lisää robotiikkaa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Lapsikin tietää, että pihallakin oppii

Olen seurannut aktiivisesti sosiaalisessa mediassa käytävää kirjoittelua opetuksesta. Suomessa esille nousee kirkasotsaisten innovaattoreiden kirjoittamana se, että nykyopettajat ovat ihan pihalla ja että opetusalan, vai liekö peräti koko yhteiskunnan, suurin ongelma on se, että ei tiedetä mitä tehdään suurille määrille opettajia. Mitenhän perusopetus hoidettaisiin, ellei perinteisessä koululaitoksessa ja mitä noudatetaan opetuksen pohjana jos ei ole opetussuunnitelmien perusteita ja opetussuunnitelmia. Kuka opastaa alakoululaista, video, Internet, iPad, älykännykkä vai koulun talkkari tai kenties kirkasotsainen konsultti. Muistin virkistämiseksi vielä: koulu on paitsi paikka oppimiseen, lasten ja nuorten säilytyspaikka, niin myös yhteiskuntaan integrointia. Koulutuksella kohotetaan yhteiskuntakelpoisuutta ja tasoitetaan tietä työmarkkinoille. Yksi suosikkiammateista Amerikassakin on opettaja. Lopulta on aivan sama millaisilla menetelmillä opiskellaan lukutaitoa, kirjoittamista, matematiikkaa tai sosiaalisia taitoja, toisen huomioon ottamista tai empatiaa. Tai minkä merkkistä tietokonetta tai sosiaalisen median sovellusta tai vimpainta käytetään. Voiko Suomessa opettaa ilman viimeistä tekniikkaa. Nepalissa riittää kynä ja ruutupaperi ja Afrikassa opiskellaan matematiikkaa peruskännyköillä, Internetiä kun ei ole – puhelinverkko kyllä. Eipä Amerikassakaan langattomat verkot toimi missä tahansa. Ihmettelipä joku myös miksei Suomessa käytetä opetusvideoita. Tiedoksi, että lukio-opetustakin annetaan jo videoneuvottelujärjestelmien avulla eikä etäopetustakaan keksitty eilen, puhelinlangat ovat laulaneet jo ennen Internet-yhteyksiä. Suomessa on ollut jo vuosia sitten koulutelevisio, opettaja-tv, ylen videot ja ylen lähettämät opetusohjelmat. Ehkä näiden tyyppien kouluaikana juuri heidän kouluissaan ei käytetty muuta kuin luokan edessä puhuvaa päätä, ei opetustaulujakaan. Vai olivatko he ylivilkkaita opiskelijoita, jotka odottivat käytävässä oppitunnin päättymistä ja siinä jäi se perusopetuksen oppimiskokemus puuttumaan. Syrjäydyttiin opetuksesta. Kävi hyvä tuuri, että ei syrjäydytty elämästä.

Twitterissä ja blogeissa leviää kulovalkean tavoin Salman Khanin TED-video: Let's use video to reinvent education. Matematiikkaa, ja sitä myös tässä. Osataan Suomessakin. Nokian Moodle-pohjainen peruspuhelimissa toimiva opetusohjelma. Entäpä Amerikassa niin suosittu puheenaihe Flipped Classroom, toinen, kolmas ja neljäs esimerkki. Tarvittaisiinko kuitenkin muutakin kuin video. Siispä puhuvasta päästä ohjaajaksi ja opastajaksi. Kotitehtävät tehdäänkin ohjatusti koulussa. Kotona keskitytään vaikka opetusvideoihin. Sulautuvaa opetusta tai tutkivaa oppimista siis.  Olemme menossa opettajakeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen. Uuttako. Tuskin. Erityisopetuksessa näitä menetelmiä on sovellettu pitkään. Jokainen opiskelija on yksilö. Kaikki eivät opi samalla tavalla. Aina on myös niitä, jotka haluavat, että opettaja opettaa.

Sitten vielä sosiaalista oppimista, ja lapsikin tietää, että opetusta on muutettava ja infograafeja etäopetuksen kehittymisestä. Lopuksi hyvä esimerkki siitä miten kouluissa olevia vanhoja kuvatauluja voidaan uusiokäyttää.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Yritysyhteistyö ja koulutus

Distans and Nordifon Webinaarien -sarjassa oli tänään vuorossa Jerry Engström Campus Västervikistä eli Västervikin yliopistokeskuksesta (University Centre in Västervik)  Ruotsista. Västervikin kunta satsaa koulutukseen (Education as a tool) sekä elinkeinoelämän tarpeisiin. Ideana on kouluttaa juuri niitä akateemisia asioita, joita paikallisissa yrityksissä tarvitaan kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Västervikin kunnassa ajatellaan, että yritykset pysyvät ja tulevat paikkakunnalle kun ne saavat ammattitaitoista henkilökuntaa. Kun opintoja tarjotaan kotipaikkakunnalla, siitä hyötyvät paitsi paikkakunnan yritykset myös nuoret. Ei siis tarvitse asua suurkaupungissa, jotta voi opiskella korkeakoulu- tai yliopisto-opintoja.

Poimintoja syksyn 2012 tutkinto-opetustarjonnasta: Energiatekniikka (Högskolan Dalarna), Kongnitiotiede (Högskolan Skövde), Webdesigner (Högskolan Väst), Farmaseutti, Opettajaopinnot, Ammatillinen opettaja,  Sairaanhoitaja ja Erikoissairaanhoitaja (Linnéuniversitetet). Tutkintojen lisäksi voi opiskella ammattipätevyyttä kehittäviä kursseja taloudesta, juridiikasta, yhteiskuntatieteistä ja tekniikasta. Näyttipä kurssitarjonnassa olevan myös Myytit, riitit ja symboliikka sekä Viikinkien kieli.  Campus Västervikillä on  Gamlebyn, Loftahammarin ja Ankarsrumin kaupungeissa oppimiskeskus. Näissä, kuten myös Campus Västervikissä, voi myös osallistua TV:n välityksellä tapahtuvaan yliopisto-opetukseen Kalmarin yliopistosta, joka on nykyisin nimeltään Linnéuniversitetet (Linnaeus Univerisity).

Etäopetusta on sekä kampuksella että verkossa. Tietotekniikkaan ja oppimisalustoihin sekä videoneuvottelujärjestelmiin on panostettu kuin myös tekniseen tukeen ja opintojen ohjaukseen.

Mistä lääke Internetriippuvuuteen

Luin Lääkärilehdestä mielenkiintoisen artikkelin Internetriippuvuudesta ja siitä milloin sen haitalliseen käyttöön pitäisi puuttua ja pitäisikö se olla diagnostinen luokka. Artikkelin kirjoittajan Jyrki Korkeilan (LT, psykiatrian dosentti, psykiatrian professori ja ylilääkäri) mukaan Internetriippuvuutta on hallitsematon ja vahingoittava Internetin käyttö: pelaaminen, erilaiset seksuaaliset aktiviteetit ja sähköpostin tai muiden viestimien yletön käyttö. Tästä voi aiheutua terveydellisiä ongelmia ja ammatillisia, taloudellisia sekä sosiaalisen elämän vaikeuksia. Internetriippuvuuteen voi liittyä myös päihteiden haitallista ja riippuvaista käyttöä sekä masentuneisuutta. Tarkkaavaisuushäiriö liitetään usein Internetriippuvuuteen ja se saattaakin artikkelin mukaan olla keskeinen taustatekijä riippuvuuden kehittymisessä. Hoidossa sovelletaan peliriippuvuuden hoidossa tunnettuja keinoja.

Artikkelin mukaan lääketieteellisessä kirjallisuudessa pohditaan diagnosoitaisiinko Internetriippuvuus elektronisen median patologiseksi käytöksi vaiko muuksi häiriöksi. Kansainvälisessä tautiluokituksessa Internetriippuvuus voisi olla peliriippuvuuteen verrattava uusi behavioraalisen riippuvuuden muoto. Yhdysvalloissa suositellaan impulssikontrollin häiriön käyttöä diagnoosina.

Artikkelin mukaan verkkoestottomuutta on silloin kun Internetistä riippuvainen kokee erityisen tärkeäksi verkon käytön voimakkaan intimiteetin, estojen ja rajojen katoamisen, ajan rajallisuuden tunteen katoamisen ja kokemukset hallinnan tunteen höltymisestä. Riippuvainen hankkii uusia laitteita tyydyttääkseen Internetyhteyksien toimivuuden kasvavia odotuksia. Internetin käyttö asettuukin elämän tarve- ja tehtävähierarkiassa ensisijaiseen asemaan. Verkkoyhteydet säätelevät hyvinvointia ja mielialaa. Sosiaalinen elämä kaventuu ja elämä ilman Internetistä voi masentaa ja ahdistaa.

Tutkimustietoa on vähän. Erään kulttuurisidonnaisen tutkimuksen mukaan kiinalaiset altistuvat Internetin haitalliselle käytölle tavallisemmin kuin yhdysvaltalaiset. Tämä johtuu kiinalaisten nopeasta Internetaltistumisesta. Miehillä on, kulttuurista riippumatta, enemmän Internetriippuvuusongelmia kuin naisilla. Monta tuntia yhtäjaksoisesti Internetiä käyttävät saavat enemmän riippuvuusongelmia kuin satunnaiset käyttäjät.

Internetriippuvaisilla ei ole havaittu altistavaa persoonallisuusprofiilia. Riippuvuuteen on toki yhdistetty vähäinen ekstroversio, suuri neuroottisuuden määrä sekä pieni elämyshakuisuuspistemäärä ja taipumus luottaa vain itseensä ja toimia yksin. Murrosikäisten Internetriippuvuuteen yhdistetään vanhempien emotionaalisen lämmön puute sekä äidin liiallinen kontrolloivuus, hylkäävyys ja rankaisevuus. Lisäksi  voi olla ihmissuhdevaikeuksia. Internetriippuvalla esiintyy monihäiriöisyyttä ja he ovat muuta väestöä masentuneempia ja ahdistuneempia. He käyttävät enemmän alkoholia ja kärsivät unihäiriöistä. Suomalaisessa opiskelijaväestössä havaittiin haitallisen käytön liittyvän psyykkiseen kuormittumiseen, sosiaaliseen eristyneisyyteen, kannabiksen käyttöön ja alkoholin haitallisen käytön lisääntymiseen sekä dissosiaatio-oireisiin ja itsensä vahingoittamistaipumukseen. Toisen tutkimuksen mukaan riippuvaisilla nuorilla esiintyy päiväväsymystä, unettomuutta, kuorsaamista, bruksismia (yöllistä hampaiden narskuttelua), painajaisunia ja päänsärkylääkkeiden käyttöä. Liiallinen Internetin käyttö voi johtaa liikunnan laiminlyöntiin ja somaattisiin terveyshaittoihin kuten selkäongelmiin, rannekanavaoireyhtymään, ylipainoon, syviin laskimotrombooseihin ja keuhkoembolioihin sekä pitkään jatkuvan verkkopelaamisen aiheuttamiin epileptisiin kouristuksiin. Internetriippuvuutta ennakoivat oireet lisääntyvät. Näitä ovat ADHD-oireet, vihamielisyys murrosikäisillä pojilla ja sosiaalinen ahdistuneisuus ja masennus murrosikäisillä tytöillä.

Elämä ilman Internetiä on hankalaa ja tietokoneen sekä Internetin käyttötapoja tulisikin muuttaa. Omat säännöt ja käyttörajoitukset auttavat vieroittautumiseen kuin myös käyttöpäiväkirja ja ulkoiset ajastimet. Tutkittua tietoa Internetriippuvuuden hoidosta ei ole saatavilla, vaikka tutkimusideoita ja empiirisiä hoitokokeiluja, etenkin peliriippuvuuden hoitamisesta on. Hoito voi olla psykososiaalista, ja siinä voidaan hyödyntää kognitiivista terapiaa, motivoivan haastattelun keinoja tai 12 askeleen ohjelmia. Vaikeissa tapauksissa käytetään myös lääkehoitoja. Lääkäreidenkään tiedot eivät ole teknologian kehityksessä pysyneet mukana. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että sosiaalisen median käyttö pikemminkin täydentää muuta sosiaalista verkostoa kuin korvaa sitä.

Lisätietoja Päihdelinkki: Internet pelaamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ympäristöriippuvuudesta Lähde: Duodecim 2012;128:741-8

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mobiilia matematiikkaa

Nokia tekee muutakin kuin puhelimia. Vuodesta 2008 Nokialla on ollut mobiilioppimisen projekti Etelä Afrikassa. Nokia Mobile Maths -projektissa matematiikkaa opetellaan tavallisilla kännyköillä ja Moodlen tenttityökaluun pohjautuvalla mobiilisovelluksella. Etelä Afrikassa mobiilisovellus on integroitu Afrikan suosituimpaan somesovellukseen Mxit. Sillä aikaa kun odotetaan kaverin vastausta chattiin, voidaan treenata paria matematiikan tehtävää. Palkitun sovelluksen Afrikan valloitus jatkuu Tansaniassa ja Nigeriassa, ja käytetäänhän tätä Suomen Turussakin.

Outlook vähentää sähköpostiliikennettä

Johtoryhmä on päättänyt Outlook-kalenterin tulevan kaikille käyttöön. Sitä kautta sovitaan kokoukset ja tapaamiset. Tämä kuulemma vähentää merkittävästi sähköpostiliikennettä. Totta. Yksi Doodle-linkki onkin aiheuttanut paljon viestiliikennettä. Mutta miten ratkaistaan se, että tiedotteita pukkaa postiin liitteiden kera, edelleenkin. Tulee kaikenmaailman esityslistoja ja pöytäkirjoja suurella jakelulla. Liitteet täyttävät postilaatikkoni ja monen muunkin. Linkki olisi kevyempi. Pitäisikö tiedostohallinnalle tehdä jotain.

Kymmenen vuotta sitten Outlook-kalenterin tai Lotus Notesin käyttöönotto oli yritysmaailmassa merkittävä parannus. Silloin istuttiin työaikana pöytäkoneiden ääressä ja päivitettiin kalenteritietoja. Kyllähän tämä hallintohenkilöstöllä näin toimii nykyäänkin. Mutta mobiililaitteiden ja useiden toimipisteiden aikakaudella, haasteena on se, että kaikkien (äly)puhelimet eivät tue kalenterin katsomista päivittämisestä puhumattakaan.  Opetus näkyy edelleenkin lukujärjestyksestä ja ne tiedot varmasti siirtyvät automaattisesti Outlookiin.

Gmail ja Google-kalenteri näkyvät omasta henkilökohtaisesta älykännykästä ja ovat päivitettävissä missä tahansa mutta työpaikan Outlook kalentereineen ei näy työpaikan älykännykästä. Kotikoneelta kyllä, työkoneen lisäksi. Joten saamme siis töihinkin älykännykät. Mahtavaa.


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Viestintä Twitteriin työpaikalla

Unohtaisinko sähköpostin ja siirtyisin Twitteriin. Työpostini on jatkuvasti täynnä. Päivässä menee tunti viestien lukemiseen ja turhien poistamiseen. Työpostit on luettava selaimen kautta. Sen sijaan privaattipostin vilkaisen älykännykästäni. Katson otsikon ja viestin alun kun puhelimeni ilmoittaa uuden viestin saapuneen. Luen kokonaan vain tärkeät viestit tai ne, jotka koukuttavat lukemaan joko mielenkiintoisella otsikolla tai aloituksella. Yhdessä jos toisessakin tiedotteessa on liitetiedosto. Eikö asian voisi kirjoittaa lyhyesti tai edes liittää linkin jos se kuva on jollain sivustolla valmiina. Pitääkö ylipäätään kuvittaa kaikki viestit.  Jos kirjoitan viestiini kymmenen asiaa, niin viimeiseen vastataan, tai ensimmäiseen, jos se on kiinnostavin. Siis yksi tärkeä asia viestiin ja suoraan asiaan. Lyhyitä lauseita, luetteloita ja selkokieltä sekä linkkejä. Pärjäisinkö viestinnässäni 140 merkillä. Ehkäpä.

Steve Cooper kirjoitti tänään Forbesin sivulla samasta asiasta. Tosin hän perusteli sitä miksi hän käyttää Twitteriä sähköpostinaan.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Mobiilisti erityinen elokuvissakin

Elokuvissa vieressäni istuu nuori tyttö, joka ei saa käsiään irti älykännykästä ja sormet laulavat
näppäimillä koko ajan ja välillä on aivan pakko soittaa kavereille. Olisiko ollut parempi jäädä kotiin
tekemään vuorovaikutusharjoituksia tai katsomaan lyhytelokuvia älykännykästä. Toisten huomioimista tai hyvää käytöstä ei ehkä ole ehditty opetella tai siihen ei ole löytynyt sopivaa sovellusta. Vai oliko tämä kapinaa.

Entäpä jos tällä nuorella onkin keskittymishäiriö, ylivilkkautta tai ADHD. Sekin on mahdollista, että hän
oli elokuvissa pakotettuna. Ei olisi oikeasti halunnut lähteä mutta kavereille ei voinut sanoa ei, tai äidille. Valitettavasti todennäköisin selitys on se, että päivystetään mobiilisti 24/7 siltä varalta, että joku kaveri sattuisi olemaan linjoilla. Heti pitää päästä kommentoimaan ja kertomaan kuulumiset ja samalla paetaan omaan maailmaan. Koulussa kommentoidaan opettajan jokaista sanaa livenä näpyttelen, niin miksei leffaakin voisi tekstittää kavereille. Ennen nörtit päivystivät kotona koneidensa ääressä. Nyt eletään reaalimaailmassa virtuaalielämää kaiken aikaa ja opitaan mobiilisti. Toivottavasti reaalimaailma ei jäisi oikeasti näkemättä ja kokematta tai vuorovaikutustaidot eivät jäisi vain 140 merkkiin eikä syrjäydyttäisi reaalimaailmasta.

Älykännyköistä ja virtuaalielämästä huolimatta useimmille lapsille tulee vieläkin murrosikä, ei add tai adhd kuten voisi keskustelupalstoilta päätellä. Itsensä löytäminen ja minuuden etsiminen ei ole helppoa. Joku nuori kirjoittaa keskustelupalstalla olevansa koulussa tehdyn persoonallisuustestin mukaan impulsiivinen ja omaavansa keskittymisvaikeuksia tehtävien teossa tai että ajatukset harhailevat ja mieliala voi muuttua muutamassa sekunnissa. Keskittymishäiriökö. Ehkäpä. Eikö tämä ole normaalia murrosiän käyttäytymistä. Kaikki eivät voi olla eritysoppilaita.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kulttuuria ja kutimia

Piipahdin viikonloppuna Tallinnassa ja kävin hyvien ystävieni kanssa syömässä erinomaista lammaskeittoa Piritan luostarin raunioiden lähellä olevassa rantakahvilassa. Ehdin käydä myös lanka- ja puikko-ostoksilla Karnaluksissa. Kävin myös Estonia teatterissa katsomassa K. MacMillanin baletin Manon. Kaksi asiaa jäi valitettavasti ajanpuutteen takia hoitamatta: luistelu ja virolaistaiteen kevätnäyttelyssä (Eesti Kunstnike Liit Kevadnäitus, toinen osa "M-Ü", Kunstihoone) käynti.



Pirita klooster


Karnaluksin sisäänkäynnin vieressä tupakkahuone

Vabaduse väljak

Vabaduse väljak


Manon baletti

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Mobiilisti oppimassa erilaisuutta

Osallistuin erääseen mobiilioppimisen seminaariin loppuviikosta. Seminaarissa oli peräti kolme mobiilioppimisesta väitöskirjaa tekevää opettajaa. Puhuttiin paljon oppimismenetelmistä ja pedagogiikasta mutta kuitenkin tekniikkaorientoituneesti. Jos laitteet pudotetaan pelistä pois ja tarkastellaan oppimista tai opetusta sinänsä, niin miten se eroaa Sokrateen tai Platonin opetuksesta tai siitä, että kuulen mielenkiintoisen luennon ja kerron siitä kaverilleni. Olet sitten m-, i- tai e-orientoitunut ja vaikka ajattelumme ja oppimiskykymme on kehittynyt, niin aivot toimivat edelleen samalla tavalla. Vai toimivatko. Mitä on tapahtunut elinikäiselle oppimiselle tai hiljaiselle tiedolle (tacit knowledge). Yritysmaailmassahan tämä on arkipäivää mutta onko se myös tutkimuksissa.

Mobiilioppimista
Eri-ikäiset ja erilaisen kokemustaustan omaavat osallistuvat rikastuttivat seminaaria ja ajatteluamme opetuksesta. Mielestäni seminaarin mielenkiintoisin kysymys oli se, että pystyvätkö vanhat ohjelmoijat ohjelmoimaan mobiililaitteisiin vai tarvitaanko vain Photoshop-taitoisia ohjelmoijia? Mihin se maailma muuttuisi, jokainen sukupolvi haluaa keksiä pyörän aina uudelleen tai ainakin muotoilla sen, vaikka käyttötarkoitus ja -tapakaan ei paljoa muuttuisi. Haloo. Ohjelmointikin on kielitaito ja uusia kieliä voi oppia jos on kielipäätä ja ylipäätään halua oppia uutta. Taidot ja tiedot pirstaloituvat ja kokonaisuuden hallitsijoista alkaa kohta olla huutava pula. Sitä paitsi niitä vanhoja sovelluksia ja ohjelmia käytetään vielä vuosia ja jonkunhan niitäkin täytyy osata ylläpitää. Arkirealismia on se, että kaikki ei muutu hetkessä. Tähän vaikuttaa paitsi raha myös poliittiset päätökset.



Opiskelua mobiiliryhmässä
Jos kaikki nähdään kuvina niin, näyttääkin siltä, että tätä menoa nyky-yhteiskunnasta syrjäytyvät, niin auditiiviset kuin kinesteettisetkin. Tämä vaara olisi hyvä huomioida niin opetuksessa kuin käyttöliittymäsuunnittelussakin. Opeta sisältöä ja unohda tekniikka, sehän on vain apuväline opin perille menossa. Kaikki jossain oppilaitoksessa opettavat tietävät, että opetuksen tulee tapahtua opetussuunnitelman mukaisesti. Toki vapaa sivistystyökin on olemassa. Erityisyyteen ja erilaisuuteen tutustuminen voisi tehdä terää. Diagnooseja ja oppimisen haasteita löytyy pilvin pimein ja sama opetusmenetelmä ei sovi kaikille. Minäkään en opi samalla tavalla kuin ikäiseni kollegat tai kollegat yleensä tai suomalaiset yleensä tai kotikaupunginosani ihmiset yleensä. Yleistäminen ja leimaaminen ei sovi diagnooseihinkaan. Emme siis vielä ole ohjelmoitavia robotteja.

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Mobiilista moneksi

Mervi Jansson Omniasta kertoi kuinka heillä on i-hommat omppuineen ollut jo puolitoista vuotta käytössä erilaisissa hankkeissa. Ammattillisessa opetuksessa näytöt ovat vahvassa roolissa ja toisaalta opiskelijoiden akateemiset taidot eivät ole niin loistavia, että raportin kirjoittaminen luonnistuisi. Tästä syystä on helpompi kuvata pikkuvideo ja laittaa se heti omaan Posterous-blogiin. Näin ope pysyy hyvin ajan tasalla työssäoppimisjaksoillakin. Mobiilipuoli tukee siis oppimista ja opetusta. Opetusta ei ole siirretty mobiililaitteisiin. Kuvaamisesta tehdään sopimukset etukäteen työnantajien kanssa. Toinen haaste on se, että opiskelijat ovat alaikäisiä. Sopimukset siis kuntoon ajoissa. Hankkeessa päädyttiin kokeilemaan iPodeja ja iPadeja. Myös iPod touch on helppo pitää mukana ja kestää hyvin suojattuina ja vaikka se ei olekaan puhelin, niin skype toimii.

mobiilimuistiinpanoja
Lauantain puuhapajassa tutustuttiin Dropboxiin sekä Diigoon. Lisäksi kaikilla halukkailla oli mahdollista kokeilla erilaisia mobiililaitteita. Ja todellakin Bambuseriin meni live-streamina mutta ehkä vain pienen piiriin tietoon. Paluumatkan parasta antia oli yrittäjänäkökulma Mobiilioppimiseen ja HBC:n Wordpress blogiin rakennetun portaalin esittely. Siinä on koottu yhteen näkymään opiskelijalle opiskelun kannalta tarpeelliset some-sovellukset ja muutkin.

M-oppimiskokemuksia

Appseja ja applikaatioita livenä Tallinnasta tai ainakin matkalla Tallinnaan. Tällä matkalla kuvattiin paljon suorana Bambuseriin, mutta jos et tiennyt osoitetta ennalta ja sitä nähnyt tai kuullut, niin eipä niistä paljoa iloa ollut.


perjantai 30. maaliskuuta 2012

Mobiilia oppimista

Koulutus taskussa -seminaari alkoi hyvin. Ensin kaikkien piti kirjautua älyvimpaimilla 3G-verkkoon ja mennä twitteriin ja tutustua siellä. Hyvä idea, vaan eipä verkkoyhteys kovin pitkälle satamasta yllä.

Lasse Seppänen (HAMK) esiteli opinnäytetyön ohjausta verkossa. Kypsäri tehdään paikan päällä mutta muuten opinnäytetyön ohjaus on verkossa.  HAMKissa on käytössä tekstarit ja blogit. Ohjaajablogissa on opinnäytetyöprosessi ohjeineen ja sitten muistutusviestejä lähetetään tekstareina. Käytetään näitä muuallakin. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla on opinnäytetyöohjeiden blogi. Meillä vastaavat asiat ja vähän muutakin, on Extranetissä ja Moodessa. Moodlessa pyörii paitsi opinnäytetyön työpaja (käynnistyvaihe) myös koko opinnäytetyöprosessi.

Seminaariin osallistujilla oli iPadeja mukana ja joku onnistui hetken aikaa lähettämään Bambuseriin live-videotakin. Kuvia ja videoita otettiin koko ajan. Toikkasen Tarmo (Aalto) kertoi, että kännykkä ei ole pieni ilmiö. Pelejä voi pelata ratikassa tai bussissa tai sitten senkin ajan voi käyttää oppimiseen. Myös erkka-appsista näytettiin kuvaa.  Pictogrammit ovat siirtyneet mobiililaitteisiin, ainakin Amerikassa. Veikkaan, että monelle seminaarilaiselle aukesi uusi maailma kommunikoinnin suhteen. Kone puhuu kuin painaa kuvaketta ja kuvissa on paitsi asiat, toiminnot myös tunteiden kuvakset. Näistä on apua monella dysfaatikolle tai afaatikolle. Tulisi vaan ne suomenkielisetkin sovellukset. Tähän astihan on käytetty puhekirjoja tai kortteja tai piirretty ja arvuuteltu. Laite auttaa siis puheen tuottamisessa tekstin kirjoittamisen sijaan. Mobiililaitteen eduksi todettiin myös muistiin laittaminen ja muistista tiedon haku ja tässä oli esimerkkinä dementikko tai vardem (varhaisdementikko), joka voisi hakea koneelta tietoa ja palauttaa asiat mieleen. Niinpä. Entä kun dementikko unohtaa avata tai ladata koneen tai ei osaa katsoa enää muistissa olevia asioita tai joku ottaa pääkatkaisijasta virran pois. Sinne meni muisti mummoltakin. Mikä on mobiilia. Kirjat ja kynät - ei mitään uutta. Tieto löytyy nopeammin, paikasta ja ajasta riippumatta jos on virtaa ja nettiyhteys. Opeopetuksessa onkin hyvä tutustua apps- ja some-tarjontaan.

Irmeli Pietilä (HH AOKK) esitteli omassa opetuksessaan käyttämiään sovelluksia ja näitä oli vino pino. Hän tekee kurssin Ning-alustalle ja sinne on linkattu niin opiskelijoiden blogit, reittikartta, puhelinluettelo ja mitä niitä nyt olikaan. Varmaan viitisenkymmentä erilaista some-sovellusta.

Tarinaa myös livenä Bambuserissa.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Äly hoi - älytöntä

Töissä pohdittiin mikä saisi opettajat käyttämään koulun kalenteria ja miksei postia lueta kännykästä. Ei mikään ja ei lueta. Entä miten aktivoida opettajat keskustelemaan. Ei mitenkään - mobiililaitteilla. Entä miten Intranetiä kannatta uudistaa. Ei mitenkään.

Turha kuvitellakaan, että opettajat olisivat vastarannan kiiskiä. Ei todellakaan. Meillä älykännykät on jaettu johdolle, hallinnolle ja it-palveluille. Mitäpä opettajat niillä tekisivätkään. Eihän opettaja tai opo lue sähköpostia, ei tarvitse kalenteritietoa eikä katso lukujärjestyksiäänkään muualla kuin koulussa. Tekstiviestejäkään ei tarvitse lähettää ja puhuminenkin on tarpeetonta, ainakin virka-ajan jälkeen. Varsinkin iltaopettajille. Kuluerä. Puhelimesta menee, siitä, jota ei ole valmistettu enää vuosikausiin, vitonen kuukaudessa vaikka sillä ei soitettaisi kertaakaan. Monet käyttävätkin omaa älypuhelinta ja omaa liittymää mieluummin kuin työpuhelinta. Älytöntä. Tällä välttyy selittelemästä ilta- ja viikonloppupuheluita.

Lopulta selvisi, että kaikki älykännykän haltijat eivät tiedä, että open työkännykkä ei sovellu nykyajan ohjaus- tai opetustilanteisiin, ei siitä lueta kalenteria ja, että sähköpostin siirto puhelimeen on opettajilta estetty, vaikka se sinne teknisesti menisikin. Hyvä diili. Omalla henkilökohtaisella älykännykällä,
Googlen kalenterilla ja gmaililla hoituu yhteydenpito, ainakin vapaa-ajalla. Voi ottaa kuvia ja videoita
opetuksen tueksi tai omaksi huviksi. Huomenna osallistun mobiilioppimisen seminaariin ja tutustun uusiin ideoihin mobiili-oppimisessa ja -opettamisessakin.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään

Katsoin Twitteristä päivän uutisia ja Edudemic -blogissa oli Alvaro González-Alordan ajatuksia tulevaisuuden opetuksesta.

Perinteistä opetusta ja tenttejä

Tänään keskustelin parin kollegani kanssa siitä, että perinteinen opetus alkaa olla historiaa. Ainakin silloin kun oppilaitos haluaa olla suosittu hakukohde tai silloin kun opiskelijoille halutaan antaa mahdollisuus opiskella muutenkin kuin istumalla luennot. Monet opiskelevat työn ohella ja työstä on joskus haasteellista ehtiä iltaisinkaan oppitunneille. Silloin kun tullaan, aika halutaan käyttää hyödyksi. Aikuisopiskelijan on joskus vaikea ymmärtää miksi ylipäätään läsnäolo on pakollista tai miksei voisi olla läsnä vaikkapa ConnectProssa. Valitettavasti verkko-oppimisympäristötkin ovat joillekin kollegoille liian haastavia eivätkä  sosiaalisen median säännötkään ole selvillä. Opastusta ja koulutustakin olisi tarjolla uusien menetelmien soveltamiseen. Toki resurssipula vaikuttaa uuden omaksumishaluun.

Tarvitaanko tenttejä tai niin montaa harjoitustehtävää, että opettaja ei ehdi antaa niistä palautetta. Törmäsin itse joku aika sitten ilmiöön, että oli palautettu oikean nimiset tehtävät mutta tiedostot olivat tyhjiä. Kun ihmettelin asiaa niin minulta kysyttiin luenko ne todellakin. Tietysti. Teetän vain sen määrän tehtäviä, jotka ehdin katsoa ja joista ehdin antaa palautetta. Toisaalta onhan meillä vielä opiskelijoita, jotka odottavat perinteistä luokan edessä luennoivaa opettajaa, joka näyttää dioja, joiden teksti jäljennetään sanasta samaan. Itseasiassa muistiinpanojen tekeminen auttaakin oppimaan ja muistamaan asioita paremmin riippumatta siitä palaako muistiinpanoihin myöhemmin.