Parin viikon sisällä olen lukenut viitisentoista opinnäytetyötä ja katsellut Urkund-tuloksia. Jotkut hallitsevat copy-pasten paremmin kuin hyvin ja jotkut kirjoittavat niin sujuvaa suomen kieltä, että sitä on ilo lukea illan pimeinä tunteina. Läheviittaukset aiheuttavat monelle ongelmia tai lähteiden käyttö ylipäätään. Eräs enter-mestarikin on luettujen töiden joukossa. Joka rivin jälkeen vaan enter ja ollaan näpäkästi seuraavalla rivillä ja kauhistus sitä sotkua jos sanankin lisää väliin. Nopeasti ovat tekstinkäsittelytaidot unohtuneet tai sitten ne ovat jääneet oppimatta alunperinkin. Onpa jopa yksi plagiaattikin löytynyt.
Muutama viikko sitten eräällä kurssilla ihmeteltiin, että katsonko tehtävät todellakin. Pari sankaria kun oli palauttanut tyhjän tiedoston ja muutamalla oli copy-paste töitä. Totesin, että teetän vain sen määrän tehtäviä mitkä ehdin katsoa. Toisaalta miksei voisi saada copy-paste tutkintoakin. Osoittaahan sekin jotain, että osaa etsiä tietoa ja kopioida sen. Hyviä esimerkkejäkin löytyy aina copy-paste lääkäreistä sairaala-apulaisiin. Mutta minne ovat muut taidot unohtuneet eikö oppimista ja asioiden syvällistä hallintaa enää arvostetakaan. Selviääkö työelämässäkin copy-pastella. Jos näin on, niin ei muuta kun copy-paste -tutkintoa suunnittelemaan.
maanantai 28. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
IT-ala juhii ja muistelee
Kylläpä näitä synttäreitä nyt riittää IT-alalla: eilen oli IT-kouluttajat ry:n 10-vuotisseminaari, vähän aikaa sitten Hetky täytti 40 vuotta ja nyt on TIEKEkin jo kolmikymppinen ja Tietotekniikan liitto lähenee jo eläkeikää, sehän on 1953 perustetun Reikäkorttiyhdistyksen peruja. TIEKEn tämän päivän juhlaseminaarissa varmaankin pohditaan minne kadotettiin tietoyhteiskunta, jota niin kovasti hehkutettiin kymmenen vuotta sitten.
Poimintoja Jyrki Kasvin juhlaseminaari tweettauksista: Timo Kekkonen: lisää tietoa ei tarvita, vaan tiedon kriittistä, integroivaa ja kokonaisvaltaista käsittelyä. Lisäksi eri alojen eri ikäiset asiantuntijat pitäisi saattaa yhteen tarkoituksella ja satunnaisesti. Paula Risikko: Terveydenhuollon järjestelmät saadaan kuntoon vasta sitten kun pirstaleiset rakenteet on kunnossa. ITIF 2009 -tutkimuksen mukaan Suomi, Ruotsi & Tanska maailman johtavat terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon maat. Suomi oli sähköisen sairauskertomuksen edelläkävijä. Olli Kallioniemi: Terveydenhoidon ICT 2020: genomitieto, globaali pilvidiagnostiikka ja kuva-analyysiin perustuva etädiagnostiikka. Jyrki Kontio: Tieto menee pilveen, päätelaitteiden kirjo, verkottuvat käyttäjät ja uudet ansaintamallit. Hänen mukaansa nyt eletään suurinta ICT-alan muutosta sitten Internetin ja hän oli huomannut myös, että Helsinki on Euroopan kuumin startup-city (Aaltoes).
Poimintoja Jyrki Kasvin juhlaseminaari tweettauksista: Timo Kekkonen: lisää tietoa ei tarvita, vaan tiedon kriittistä, integroivaa ja kokonaisvaltaista käsittelyä. Lisäksi eri alojen eri ikäiset asiantuntijat pitäisi saattaa yhteen tarkoituksella ja satunnaisesti. Paula Risikko: Terveydenhuollon järjestelmät saadaan kuntoon vasta sitten kun pirstaleiset rakenteet on kunnossa. ITIF 2009 -tutkimuksen mukaan Suomi, Ruotsi & Tanska maailman johtavat terveydenhuollon sähköisen tietohallinnon maat. Suomi oli sähköisen sairauskertomuksen edelläkävijä. Olli Kallioniemi: Terveydenhoidon ICT 2020: genomitieto, globaali pilvidiagnostiikka ja kuva-analyysiin perustuva etädiagnostiikka. Jyrki Kontio: Tieto menee pilveen, päätelaitteiden kirjo, verkottuvat käyttäjät ja uudet ansaintamallit. Hänen mukaansa nyt eletään suurinta ICT-alan muutosta sitten Internetin ja hän oli huomannut myös, että Helsinki on Euroopan kuumin startup-city (Aaltoes).
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
IT-kouluttajien peijaiset
IT-kouluttajien 10-vuotisjuhlaseminaarin alussa puheenjohtaja kertoi, että IT-kouluttajat lopettavat ja tulevat liittymään johonkin muuhun yhdistykseen (jälkeenpäin selvisi, että IT-kouluttajat jatkaa edelleenkin). Tilaisuus alkoi lupaavasti: puheenjohtaja Tarmo Toikkanen puhui videon välityksellä, Eija Kalliala esitteli koko historiikin, ja sitten oli tilaisuuden emännän, Irmeli Pietilän vuoro esitellä niin sponsorit kuin esiintyjätkin. Se YouTube -video olisi ehkä kannattanut ladata koneelle, niin senkin olisi pystynyt esittämään.
Sitten alkoikin varsinainen ohjelma, Tutustumisen koreografia: kierretään ja tutustutaan, kolmen hengen ryhmä. (Jee - taas joku kiva ryhmätyö!) Olisin mielummin kuunnellut ne mielenkiintoiset esitelmät. Itse olen näppylöillä kaikenmaailman ryhmäytymissessioista.
Teemu Leinonen, Aalto/Taik, piti mielenkiitoisen esityksen tieto- ja viestintätekniikan kehityksestä opetuksessa. Merkitykset ja ymmärrys rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja se perustuu historiaan. Merkitys syntyy yhteisön rakentamana. Avoimien ja vapaiden oppimateriaalien idea tulee jo antiikin ajalta. Douglas Engelbart kehitti maailman ensimmäisen hiiren Stanfordissa 60-luvulla ja Stewart Brand oli kuuntelemassa Engelbartin esittämiä ongelmanratkaisuideoita ja Steve Jobs viittasi myöhemmin Brandin perustamaan perustamaan Whole Earth Catalogiin sekä The Well -julkaisuun (joka muuten oli 80-luvulla perustettu ns. facebook).
Jyrki J. J. Kasvi, Tieke, puhui aiheesta mihin ollaan menossa. Kreikan ja Italian kriisillä ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä, talouskriisit tulevat ja menevät. Sen sijaan maailman ikärakenteen muutos ja teknologian kehitys vaikuttavat sekä ympäristön muutos ja globaali verkostoitumen ja riippuvuus. Suomessa suuret ikäluokat jäämässä eläkkeelle ja ollaan juoksemassa suoraan seinään. Suomen talous on murroksessa. Vaikka EU onkin tällä hetkellä maailman suurin talousmahti, niin tulevaisuudessa se on Kiina. Tietoyhteiskunta alkaa kypsyä ja nyt ollaan siirtymässä Bio- tai Fuusio-yhteiskuntaan (teknologioiden yhdistymistä). 2000-luvulla Suomi oli tietotekniikan edelläkävijä, vaan ei ole enää. Jäätiin ihailemaan omaa olotilaa ja pudottiin kehityksestä täysin. Sen sijaan muut ottivat oppia ja menivät ohi. Botswanassakin voi maksaa kännykällä, ei Suomessa koska pankit ja teleoperaattorit tappelivat vuosia voittojen jaosta. Suomessa ollaan vieläkin impivaaralaisia! Kuinka monella nettikaupalla on englannin tai saksan kieliset sivut. Ruotsalaisilla on. Haasteet: Suomi heikko tivi-teknologian hyödyntäjä, sähköiset palvelut ja kauppa on edelleen "tulossa", Suomi viimeinen maa euroopassa,jossa lähetetään edelleen paperilaskuja tai miksi suomalaiset opiskelijat eivät halua lähteä vaihtoon. Myytti: ollaan hyviä teknologiassa ja osaataan hyödyntää sitä. Työn ja elämän rakenne murtuu: työmarkkinoiden jatkuva murros, työ irtautuu ajasta ja paikasta, osaavan työvoiman saatavuus, fyysinen ja psyykkinen työpahoinvointi. Jenkeissä kysytään mitä tienaat, Intiassa mikä on sun uskonto ja Suomessa mikä on sun duuni. Suomessa ei saa epäonnistua vaikka toisaalta vain epäonnistumisista voi tulla niitä hulluja ideoita, joilla menestytään. Projekteissä ei synny innovaatioita, koska pitää määritellä mitä tehdään. Tietoyhteiskunnan osaamistarpeet: elämänhallintataito, osaamisenhallintataidot, sosiaaliset taidot, tiedonhallintataidot ja verkoistoitumistaidot. Missä oikeasti opitaan? Osaamisen tunnistaminen?
Jaana Holvikivi, yliopettaja Metropoliasta, Culture and Cognition in Information Technology Education (väikkäri 2009, TKK) puhui kv-opetuksesta ja sen haasteista (kulttuuritaustat). Miten voi hyödyntää sitä, että opiskelijat ovat erilaisia.
Tero Toivanen, erityisluokanopettaja, näkymä näkymättömään (siis se näkymätön oppiminen), tulevaisuuden koulun rakentaminen ja miten sen voi rakentaa. Osamminen osiaalisesti rakennettujen merkityksien luominen, oppia jakamalla ilman maantieteellisiä rajoja. Poisoppiminen, nopeasti yhdistämällä uusia ideoita. Miten voi opettaa jos ei opi. Epävarmuuden ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on hallittava ja lisäksi oltava dynaaminen aikakäsitys ja oppijoilla on myös oltava vastuuta.
Anne Rongas, e-oppimiskeskus, on avoimen oppimiskulttuurin asialla. Esityksen aiheena oli oppiminen, koulun informaatioteknologia ja digisisällöt. Miksi asiat etenevät hitaasti? Toisaalta uutta asiaa tulee jatkuvasti ja valtava kiire koko ajan. Sosiaalinen media on viidakko. Miten tukea elinikäistä oppimista?
Teemu Arina, nuori kundi, joka "jo ennen Internetin yleistymistä toteutti tietoverkkopohjaisia yhteistyöprojekteja", puhui pilvioppimisesta eli CloudLearningistä. Väheneekö keskitettyjen instituutioiden tarve?
Ville Venäläinen, Otavan opisto (vapaa sivistystyö), myös opetushallituksen some-koordinaattori, on Kasvin kanssa somesta samaa mieltä. Vapaa-ajalla käytetään somea mutta miten se voisi liittyä kouluelämään? Miten tietotekniikan luoma uusi oppimisympäristö on niin vieras? Vaarallisin pedofiili on verkossa, ei kylällä. Agraariyhteiskunnan kyläyhteisö vaatii paljon sosiaalista kanssa käymistä. Digitaalisessä kuilussa on ensisijaisesti kyse eri ihmisten räikeän erilaisesta kokemustaustasta. IT-teknologia voisi olla myös "ihmisteknologiaa" ja kanssakäymistä. Et opi toimimaan suurkaupungissa, jos et ole käynyt siellä. Mitä IT:stä pitää kouluttaa ja kenelle?
Esko Kilpi, puhui oppimisympäristöstä ja kysyi onko joku ympäristö, joka ei ole oppimisympäristö. Jos työtä lähestytään luovana, se on itse asiassa informaation raketamista. Asiat tapahtuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ihmiskeskeisempi maailma tulee osaksi meidän todellisuutta ja ollaan lähempänä yksilöiden omia tarinoita ja tulevaisuutta. Oppimistarinat ovat erilaisia. Kuka on mua edellä tarinassa, jota elän. Twitterin seuraaminen on tärkein oppimisverkko. Seurataan muita ja opitaan. Mitä verkot mahdollistavat.
Ja sitten alkoi Learning Cafè eli pöydissä kiertäminen ja vastausten etsiminen alustajien kysymyksiin. Nähtäväksi jää mitä innovaatioita tämä seminaari tuottaa. Oma aiheemme: monimuotokoulutuksen haasteet ei ideoista päätellen ehkä tullut oikein ymmärretyksi. Lisäksi näytti siltä, että perusopetus tai vapaa sivistystyö oli tutumpaa kuin ammattikorkeakouluopetus ja se, että kaikki opiskelijat eivät todellakaan tule suoraan lukioista.
Sitten alkoikin varsinainen ohjelma, Tutustumisen koreografia: kierretään ja tutustutaan, kolmen hengen ryhmä. (Jee - taas joku kiva ryhmätyö!) Olisin mielummin kuunnellut ne mielenkiintoiset esitelmät. Itse olen näppylöillä kaikenmaailman ryhmäytymissessioista.
Teemu Leinonen, Aalto/Taik, piti mielenkiitoisen esityksen tieto- ja viestintätekniikan kehityksestä opetuksessa. Merkitykset ja ymmärrys rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja se perustuu historiaan. Merkitys syntyy yhteisön rakentamana. Avoimien ja vapaiden oppimateriaalien idea tulee jo antiikin ajalta. Douglas Engelbart kehitti maailman ensimmäisen hiiren Stanfordissa 60-luvulla ja Stewart Brand oli kuuntelemassa Engelbartin esittämiä ongelmanratkaisuideoita ja Steve Jobs viittasi myöhemmin Brandin perustamaan perustamaan Whole Earth Catalogiin sekä The Well -julkaisuun (joka muuten oli 80-luvulla perustettu ns. facebook).
Jyrki J. J. Kasvi, Tieke, puhui aiheesta mihin ollaan menossa. Kreikan ja Italian kriisillä ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä, talouskriisit tulevat ja menevät. Sen sijaan maailman ikärakenteen muutos ja teknologian kehitys vaikuttavat sekä ympäristön muutos ja globaali verkostoitumen ja riippuvuus. Suomessa suuret ikäluokat jäämässä eläkkeelle ja ollaan juoksemassa suoraan seinään. Suomen talous on murroksessa. Vaikka EU onkin tällä hetkellä maailman suurin talousmahti, niin tulevaisuudessa se on Kiina. Tietoyhteiskunta alkaa kypsyä ja nyt ollaan siirtymässä Bio- tai Fuusio-yhteiskuntaan (teknologioiden yhdistymistä). 2000-luvulla Suomi oli tietotekniikan edelläkävijä, vaan ei ole enää. Jäätiin ihailemaan omaa olotilaa ja pudottiin kehityksestä täysin. Sen sijaan muut ottivat oppia ja menivät ohi. Botswanassakin voi maksaa kännykällä, ei Suomessa koska pankit ja teleoperaattorit tappelivat vuosia voittojen jaosta. Suomessa ollaan vieläkin impivaaralaisia! Kuinka monella nettikaupalla on englannin tai saksan kieliset sivut. Ruotsalaisilla on. Haasteet: Suomi heikko tivi-teknologian hyödyntäjä, sähköiset palvelut ja kauppa on edelleen "tulossa", Suomi viimeinen maa euroopassa,jossa lähetetään edelleen paperilaskuja tai miksi suomalaiset opiskelijat eivät halua lähteä vaihtoon. Myytti: ollaan hyviä teknologiassa ja osaataan hyödyntää sitä. Työn ja elämän rakenne murtuu: työmarkkinoiden jatkuva murros, työ irtautuu ajasta ja paikasta, osaavan työvoiman saatavuus, fyysinen ja psyykkinen työpahoinvointi. Jenkeissä kysytään mitä tienaat, Intiassa mikä on sun uskonto ja Suomessa mikä on sun duuni. Suomessa ei saa epäonnistua vaikka toisaalta vain epäonnistumisista voi tulla niitä hulluja ideoita, joilla menestytään. Projekteissä ei synny innovaatioita, koska pitää määritellä mitä tehdään. Tietoyhteiskunnan osaamistarpeet: elämänhallintataito, osaamisenhallintataidot, sosiaaliset taidot, tiedonhallintataidot ja verkoistoitumistaidot. Missä oikeasti opitaan? Osaamisen tunnistaminen?
Jaana Holvikivi, yliopettaja Metropoliasta, Culture and Cognition in Information Technology Education (väikkäri 2009, TKK) puhui kv-opetuksesta ja sen haasteista (kulttuuritaustat). Miten voi hyödyntää sitä, että opiskelijat ovat erilaisia.
Tero Toivanen, erityisluokanopettaja, näkymä näkymättömään (siis se näkymätön oppiminen), tulevaisuuden koulun rakentaminen ja miten sen voi rakentaa. Osamminen osiaalisesti rakennettujen merkityksien luominen, oppia jakamalla ilman maantieteellisiä rajoja. Poisoppiminen, nopeasti yhdistämällä uusia ideoita. Miten voi opettaa jos ei opi. Epävarmuuden ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on hallittava ja lisäksi oltava dynaaminen aikakäsitys ja oppijoilla on myös oltava vastuuta.
Anne Rongas, e-oppimiskeskus, on avoimen oppimiskulttuurin asialla. Esityksen aiheena oli oppiminen, koulun informaatioteknologia ja digisisällöt. Miksi asiat etenevät hitaasti? Toisaalta uutta asiaa tulee jatkuvasti ja valtava kiire koko ajan. Sosiaalinen media on viidakko. Miten tukea elinikäistä oppimista?
Teemu Arina, nuori kundi, joka "jo ennen Internetin yleistymistä toteutti tietoverkkopohjaisia yhteistyöprojekteja", puhui pilvioppimisesta eli CloudLearningistä. Väheneekö keskitettyjen instituutioiden tarve?
Ville Venäläinen, Otavan opisto (vapaa sivistystyö), myös opetushallituksen some-koordinaattori, on Kasvin kanssa somesta samaa mieltä. Vapaa-ajalla käytetään somea mutta miten se voisi liittyä kouluelämään? Miten tietotekniikan luoma uusi oppimisympäristö on niin vieras? Vaarallisin pedofiili on verkossa, ei kylällä. Agraariyhteiskunnan kyläyhteisö vaatii paljon sosiaalista kanssa käymistä. Digitaalisessä kuilussa on ensisijaisesti kyse eri ihmisten räikeän erilaisesta kokemustaustasta. IT-teknologia voisi olla myös "ihmisteknologiaa" ja kanssakäymistä. Et opi toimimaan suurkaupungissa, jos et ole käynyt siellä. Mitä IT:stä pitää kouluttaa ja kenelle?
Esko Kilpi, puhui oppimisympäristöstä ja kysyi onko joku ympäristö, joka ei ole oppimisympäristö. Jos työtä lähestytään luovana, se on itse asiassa informaation raketamista. Asiat tapahtuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ihmiskeskeisempi maailma tulee osaksi meidän todellisuutta ja ollaan lähempänä yksilöiden omia tarinoita ja tulevaisuutta. Oppimistarinat ovat erilaisia. Kuka on mua edellä tarinassa, jota elän. Twitterin seuraaminen on tärkein oppimisverkko. Seurataan muita ja opitaan. Mitä verkot mahdollistavat.
Ja sitten alkoi Learning Cafè eli pöydissä kiertäminen ja vastausten etsiminen alustajien kysymyksiin. Nähtäväksi jää mitä innovaatioita tämä seminaari tuottaa. Oma aiheemme: monimuotokoulutuksen haasteet ei ideoista päätellen ehkä tullut oikein ymmärretyksi. Lisäksi näytti siltä, että perusopetus tai vapaa sivistystyö oli tutumpaa kuin ammattikorkeakouluopetus ja se, että kaikki opiskelijat eivät todellakaan tule suoraan lukioista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)